Kirjailija, josta puhutte, oli tosiaankin henkevä ja tietorikas; hänen
nimensä oli Jean-Baptiste Pérès. Hän kuoli kirjastonhoitajana Agenissa
vuonna 1840. Hänen merkillinen pieni kirjansa, joka kertoo Kuinka
Napoleonia ei ole ollut koskaan olemassakaan, painettiin, ellen
erehdy, vuonna 1817.
Se on itse asiassa erittäin terävä Dupuis'n teorian arvostelu. Mutta
teoria, jonka yksityisen, ja niinmuodoin vailla vakuutusvoimaa olevan
sovellutuksen teille esitin, perustuu vertailevaan kielitieteeseen ja
mytologiaan. Kuten tiedätte, ovat Grimm-veljekset koonneet saksalaiset
kansansadut. Heidän esimerkkiään on seurattu melkein kaikissa maissa,
joten meillä nykyään on skandinaavisten, tanskalaisten, flaamilaisten,
venäläisten, englantilaisten, italialaisten, erinäisten afrikkalaisten
y.m. satujen kokoelmia. Näitä satuja lukiessaan huomaa ihmeekseen, että
ne kaikki tai melkein kaikki johtuvat muutamista harvoista
perusmuodoista. Skandinaavinen satu näyttää tarkoin noudattavan jotakin
ranskalaista satua, joka vuorostaan toistaa jonkin italialaisen sadun
tärkeimmät piirteet. Kumminkaan ei sovi otaksua, että nämä
yhtäläisyydet johtuisivat eri kansojen välisistä peräkkäisistä
lainoista. Niinpä onkin otaksuttu, kuten jo äsken huomautin, että
ihmiskunnan eri heimot ovat tunteneet nämä tarinat ennen eroamistaan ja
ovat ne kuvitelleet ikimuistoisen leponsa aikana yhteisessä kehdossaan.
Mutta koska ei ole kuultu puhuttavan sellaisesta ajasta ja paikasta,
jossa zulut, papualaiset ja intialaiset olisivat yhdessä paimennelleet
härkiänsä, täytyy ajatella, että ihmismielen yhdistelmät sen
lapsuusaikana ovat kaikkialla samat, että samat ilmiöt ovat
aiheuttaneet kaikissa alkukantaisissa aivoissa samanlaisia vaikutelmia
ja että ihmiset, joita kaikkia rasittaa nälkä, pelko ja rakkaus, ja
joilla kaikilla on sama taivas pään päällä ja sama maankamara jalkojen
alla, ovat kuvitelleet samat pienet tapahtumasarjat selvittääkseen
itselleen luonnon ja kohtalon salaisuuksia.
Kansansadut siis kuvailivat alkujaan elämää ja olioita, ja tämä kuvailu
oli omiansa tyydyttämään sangen kehittymättömiä olentoja. Se tapahtui
luultavasti jokseenkin samaan tapaan valkoisten, keltaisten ja mustain
ihmisten aivoissa.
Niin ollen luulisin olevan viisainta pysytellä indoeurooppalaisen
perintätiedon piirissä ja palautua Baktriassa asuneisiin esi-isiimme
jättäen muut ihmisheimot huomioonottamatta.