Mistral-tuuli, pilven turma,
mustan murheen kirkas surma
pauhaava, sua lemmin ma!
Esikoiset saman sylin
oomme, kohtalomme ylin
yks on ikuisuuksista.
Silopintaa kallioiden
vastaas riennän karkeloiden
tahtiin viiman kanteleen:
kun sa purjehitta ennät,
vapahista vapain lennät
yli kesyttömän veen.
Huutos ilman halki viilsi,
rantaan juoksin, jossa kiilsi
vuorenseinä kellervä.
Kallioilta voiton-innoin
syöksyit jalokivi-pinnoin
silloin kosken ryöppynä.
Taivaan aavaa kenttää kiiti
orhisi ja vaunus liiti
niinkuin tuli pitkäisen,
salamana ruoskas siima
orhiin iski, niinkuin viima
lensit rataas myrskyten, --
Alas syöksyit vaunuistasi,
lyhentyen lennossasi
viuhuvaksi nuoleksi
syöksyit suoraan syvyyksihin,
niinkuin rusko-uutimihin
aamun säteet syöksyvi.
Tanssi, tanssi kavalilla
vaahtoharja lainehilla --
luoja _uutten_ tanssien!
Tanssimme saa tuhat tapaa,
taitehemme -- olkoon vapaa,
tietehemme -- iloinen!
Kukkasista kuulun tiemme
kukoistuksen, lehvän viemme
seppeleeksi kunnian!
Karkeloimme sylitysten
kera porttoin, pyhimysten,
jumalan ja maailman!
Ken ei tanssi tuulten lailla,
viihdy sitehiä vailla,
raihnas, raajarikkoinen,
ken on hurskaan-liukaskieli,
hyve-pöllö, mietomieli,
taivaamme ei ole sen!
Tuprutamme tomut teiden
sieraimihin nääntyneiden,
puhdistamme rannikon!
Heikon rinnan hengityksen,
velton silmän väsymyksen
täältä väistyminen on!
Kirkkaan taivaan sumentajat,
pilvet, elon rumentajat
edestämme väistyvi!
Pauhatkaamme ... niinkuin myrsky
_pauhaa_ onnen ylväin hyrsky,
henki vapain, kanssasi. --
-- Jotta muisto onnen parhaan
säilyis aina, tähtitarhaan
kanna _seppel_ myötäsi!
Viskaa kauas, korkealle,
ylimmälle taivahalle --
ripusta se merkiksi!