Rakkaat vanhemmat.
Eilen sain isän kirjeen ja lauvantaina paketin, josta suuresti kiitän.
Kirjoja olinkin jo ikävällä odottanut.
Lukuni kohdistuvat tänä lukukautena pääasiallisesti latinaan ja sen
ohella historiaan. Sitä paitsi kuuntelen myöskin filosofian ja suomen
luentoja. Mitä enemmän syvennyn poika-aikuisiin lempilukuihini, jotka
joksikin aikaa olivat keskeytyneet, sitä enemmän ihmettelen mielessäni,
mitenkä saatoin siinä määrin erehtyä haluni ja taipumusteni suhteen,
että kirjoittauduin fyysillis-matemaattiseen tiedekuntaan. Niin paljon
kuin luonnontieteet huvittivatkin minua ja aina tulevat huvittamaan,
niin en koskaan kuitenkaan tuntenut olevani oikein kotonani sillä
alalla, jota vastoin alottaessani opiskella historiaa ja filosofiiaa,
oli edellinen minulle vanha rakas tuttava, johon kovin mielelläni
lähemmin tutustuin, ja jälkimäinen tuotti minulle yllätyksen sen
kautta, että se toi selvästi esille sen, mitä poikana olin hämärästi
aavistanut ja unikuvina nähnyt edessäni. Eipä siis ihme, että nämät
opinnot viehättävät minua suuresti.
Suurta tyydytystä täällä Helsingissä tuottaa myös se seikka, että voi
keskustella toverien kanssa siitä mitä on lukenut ja vaihtaa
mielipiteitä heidän kanssaan. -- Niistä monista tuttavuuksista, joita
tällä lukukaudella olen tehnyt, on mielenkiintoisimpia suomalainen
filosofi Murman,[21] joka viime kesänä oli opettajana L. Alftanin[22]
perheessä. Juuri tämä seikka välitti tämän tuttavuuden, josta minulla
tulee olemaan paljon huvia ja hyötyä; sillä hän on tavattoman virkeä ja
nerokas henkilö. Myöskin Öhbergin[23] ja Slöörien kanssa olemme usein
yhdessä. Yleensä suurta tuttavapiiriämme saamme kiittää siitä, että
harvoin olemme jonkun illan yksin kotosalla. Torstaisin on minulla
tiedekunnan kokous, Leopoldilla perjantaisin, ja lauvantaisin on
lauluseura. Muut neljä iltaa kuluvat tavallisesti vieraskäynteihin.
Sillä täällä ovat Ascholinit, Forssmanit, Borgströmit, professori
Nordmann, Arppe, Snellman, Peter Nordmann ja Cedercreutz,[24] joiden
kaikkien luona meidän täytyy vuoron perään käydä. Jos joskus tahdomme
vielä tovereitakin tavata, niin ei todellakaan jää monta iltaa
vapaaksi, ja jos me joskus sattumalta olemme kotona, niin kerääntyy
aina joitakin tovereita, tavallisesti laulajia meille. Sillä meidän
asuntomme sijaitsee niin edullisesti keskellä kaupunkia, että se
muodostuu aivan luonnolliseksi kokouspaikaksi tovereillemme. Me
olemmekin siihen jo valmistuneet, emmekä lykkää koskaan iltaan
välttämätöntä työtä.
Niinkuin huomaatte, vietämme me täällä varsin mieluisaa elämää enkä
tiedä riippuuko se siitä, että olen niin kauan ollut poissa täältä vai
jostakin muusta syystä, mutta viihdyn täällä paremmin kuin koskaan
ennen. Olen varma siitä, että vielä kauan myöhemminkin tulemme
muistamaan tätä mieluisaa yhdessäoloa.
Jääkää nyt hyvästi, rakkaat vanhemmat. Terveisiä kaikille rakkaillemme
kotona.
Teidän _Julius_.