Kaikenlaista Nuka-Hivasta.
(Kappale, jonka voi jättää lukematta, mutta joka ei ole pituudella
pilattu.)
Nuka-Hivan nimikin tuo mukanaan karkoituksen ja rangaistusvankilan
kuvan, vaikkei mikään nyttemmin oikeuta tuota ikävää ajatusta. Jo
monta, pitkää vuotta sitten ovat tuomitut jättäneet tämän kauniin maan,
ja Taiohaen hyödytön linnake ei enää ole kuin raunio vain.
Vapaa ja villi aina vuoteen 1842, kuuluu saari tästä ajasta alkaen
Ranskalle. Tahitin, Seurasaarten ja Pomotu-saariston sortuessa on se
menettänyt riippumattomuutensa samaan aikaan kuin nuo saariryhmät
vapaaehtoisesti luopuivat omastaan.
Taiohaessa, saaren pääkaupungissa, asuu toistakymmentä euroopalaista,
kuvernööri, luotsi, lähetyspiispa, munkit, neljä nunnaa, jotka pitävät
koulua pikku tytöille, ja lopuksi neljä santarmia.
Kaikkien näiden keskuudessa eläen saapi maansa menettänyt, vallasta
syrjäytetty kuningatar hallitukselta kuuden sadan frangin eläkkeen
itseään ja perhettään varten, paitsi sotilaiden elantokustannuksia.
Valaanpyytäjälaivat pitivät ennen Taiohaeta lepopaikkanaan ja maa
oli alttiina heidän nylkemisjärjestelmälleen. Kurittomat matruusit
hajaantuivat alkuasukkaiden majoihin ja pitivät siellä suurta melua.
Nyttemmin, kiitos neljän santarmin vaikuttavan läsnäolon, huvittelevat
he mieluummin lähisaarilla.
Nuka-Hivan saaristolaiset olivat ennen hyvin lukuisat, mutta
euroopalaisten tuomat, uudet kulkutaudit ovat supistaneet heidän
joukkonsa vähemmäksi kuin kymmenenneksi osaksi entisestä.
Heidän ruumiinmuotojensa kauneus on kuuluisa ja Marquesassaarien rotua
kehutaankin yhdeksi ihmiskunnan kauniimmista.
Vaaditaan kuitenkin jonkunverran aikaa, että tottuisi noihin omituisiin
kasvoihin ja löytäisi viehättävää niistä. Naisilla, joitten vartalo
on niin siro ja suhteellinen, on karkeat piirteet, kuin kirveellä
veistetyt, ja heidän kauneutensa laatu on kaikkien lakien ulkopuolella.
He ovat Taiohaessa ottaneet käytäntöön pitkät, tahitilaiset
musliiniviitat; he pitävät tukkaansa puolilyhyenä, pörröllään,
kähärällä ja käyttävät hajuaineena sandelia.
Mutta maan sisäosissa ovat nuo naispuvut perin yksinkertaistetut.
Miehet tyytyvät kaikkialla kapeaan vyöhön, koska ihopiirrokset
vastaavat heidän mielestään täysin sopivaista pukua.
Niinpä ovatkin he tatuoidut perin huolekkaasti, äärimmäisellä taidolla
-- mutta omituisen mielenoikun vuoksi ovat nuo piirrokset sijoitetut
vain ruumiin toiseen puoliskoon, oikeaan tai vasempaan, kun toinen
puoli jää valkeaksi, tai melkein.
Heidän kasvojensa poikki kulkevat, tummansiniset piirrot tekevät heidän
ilmeensä hurjan raakalaismaisiksi, korostaen oudosti silmien valkuaista
ja hampaiden kiilloitettua emaljia.
Lähisaarilla, jotka harvemmin joutuvat kosketuksiin euroopalaisten
kanssa, ovat kaikki sulkatöyhtöjen eriskummaisuudet vielä käytännössä,
samoin kuin pitkiksi kaulanauhoiksi pujotetut hampaat ja mustat,
korviin kiinnitettävät villatupsut.
Taiohae täyttää syvän lahden keskustan korkeiden, ja oikullisesti
käpertyneiden vuorten äkkijyrkkien rinteiden syvänteessä. -- Paksu
vehreys on valahtanut koko seudun ylle kuin loistava viitta; koko saari
on sekava ryhmä puita, joiden mehu on hyödyllistä tai kallisarvoista,
ja tuhannet kookospalmut, seisoen korkeina notkuvine runkoineen,
häilyttävät alituisesti latvojaan muun metsän yläpuolella.
Majat, joita pääkaupungissa on hyvin vähän, ovat sopivasti hajaantuneet
pitkin varjoista kujaa, joka mutkittelee rannikon piirteiden mukaan.
Tämän viehättävän, mutta laatuaan ainoan tien takana, johtaa vuoristoon
muutamia metsän varjostamia polkuja. Saaren sisäosa on kuitenkin
niin sekavanaan metsiä ja kallioita, että harvoin tekee mieli mennä
katsomaan mitä siellä tapahtuu -- ja liikettä lahdesta toiseen
välittävät meritse alkuasukkaiden alukset.
Vuoristossa piilevät vanhat maorihaudatkin, kaikkien kammon esineinä ja
kauheiden Tupapahujen olinpaikkoina -- -- --
Taiohaen kaduilla on vähän kulkijoita; Nuka-Hivassa ei ollenkaan
tunneta meidän euroopalaisen elämämme ainaista levottomuutta.
Alkuasukkaat viettävät suurimman osan päiväänsä kyyristyneinä
raajojensa edustalla, liikkumattomina kuin sfinksit. He ravitsevat
itseään, niin kuin tahitilaisetkin, metsiensä hedelmillä ja kaikki
työnteko on heille tarpeetonta... Jos joku heistä silloin tällöin menee
vielä kalastamaan herkuttelun halusta, ovat useimmat mieluimmin sitä
vaivaa näkemättä.
_Popoi_, yksi heidän hienostuneimmista ruokalajeistaan, on barbaarinen
sekoitus hedelmiä, kalaa ja maassa mädätettyjä rapuja. Tuon ravinnon
haju ei ole sanoin kuvattavissa.
Ihmissyönti, joka vielä on vallalla Hivaossa (tai Dominiquessa),
eräässä lähisaarista, on Nuka-Hivalla ollut unohdettuna jo useita
vuosia. Lähetyssaarnaajien ponnistukset ovat aiheuttaneet tuon
onnellisen muutoksen kansallisissa tavoissa; muissa suhteissa ei
alkuasukkaiden pintapuolinen kristillisyys kuitenkaan ole vaikuttanut
mitään heidän elinmuotoihinsa, ja heidän tapojensa löyhyys voittaa
kaikki käsitykset...
Alkuasukkaiden keskuudessa tapaa vielä useita heidän jumalansa kuvia.
Se on iljettävänaamainen olento, joka muistuttaa ihmisen sikiötä.
Kuningattarella on neljä tuollaista hirviötä viuhkansa varteen
veistettyinä.