XLIII.

Voi, sillä nyt en minä enää mihinkään pääse Bathsebaa ajattelemasta.

Sillä nyt ne ajatukset ovat tulleet takaisin, ja nyt minä olen niiden

haltuun jätetty ja ne ovat ottaneet minun niinkuin oman saaliinsa.

Oh, minä en kestä ilman Bathsebaa olla, ja minä menehdyn sydämeni

halajoimisen alle. Voi, sillä minun on kuuma ja raskas olla, ja kun

minä pimeässä yössä yksin vuoteellani makaan, niin oijennan minä käteni

kuumottavalta rinnaltani ulos Bathsebaa hakemaan, ja kun minä oijennan

ne, niin minun vierelläni on tyhjää ja peitto vaan polttaa minun

kuumeisten käsivarsieni päällä.

Voi, minun oloni on kääritty suureen hätään, ja minä olen sisällisessä

palossa, joka on selvä valkea, eikä sillä ole sammuttajaa. Minun tekisi

mieleni heittää itseni suulleni ja hengittää, niin että minä

suupielilläni tuntisin kuumottavan hengitykseni, ja minun tekisi

mieleni suullani maata, ja pusertaa rintaani kovaan lattiaan, sillä

minun sisälläni on pakotus, joka saattaa minun heittelemään itseäni,

niinkuin kuumeisen sairaan.

Oh, sillä rakkaus on ottanut minun ja rakkaus on lyönyt minun, ja

rakkauden käsissä minä kidun, niin että minä huudan sen alla. Oh, sillä

hirmuista on joutua elävän Jumalan käsiin.

Bathseba: Davidin puheluja itsensä kanssa · 第 46 / 68 题