Tämän luettuaan Lorenza vaikeni.
"Etkö näe enää muuta?" kysyi Balsamo.
"En näe."
"Eikö ole mitään jälkilisäystä?"
"Ei."
Balsamon otsa oli kirkastunut sikäli kuin Lorenza luki kirjettä, ja
nyt otti hän herttuattaren kirjeen häneltä.
"Tämä on harvinainen asiapaperi, jonka he saavat minulle kalliisti
maksaa", sanoi Balsamo. "Oh, miksi he menevätkään kirjoittamaan
tällaisia asioita", jatkoi hän huudahtaen. "Naiset, naiset ne aina
pilaavat suurten ja eteväin miesten hommat! Tuota Choiseulia ei ole
voinut kukistaa kokonainen armeija vihollisia, kokonainen maailma
juonia, ja kas nyt murskaa hänet nainen hellällä henkäisyllään.
Tosiaan, kaikki meidät kukistaa naisten vilppi ja heikkous... Jos
meillä on sydän, tai sydämessämme ainoastaan jokin herkkä hermo, niin
olemme tuhon omat!"
Ja näitä sanoja virkkaessaan katseli Balsamo kuvaamattoman hellästi
Lorenzaa, joka värisi hänen katseensa kosketuksesta.
"Onko se totta, mitä ajattelen?" kysyi Balsamo.
"Ei, ei, se ei ole totta", vastasi Lorenza kiihkeästi. "Näethän,
että rakastan sinua liian suuresti; kuinka voisin vahingoittaa sinua
niinkuin nuo muut älyttömät ja sydämettömät olennot!"
Balsamo antoi itsensä hervota lumoojansa käsivarsien syleilyyn.
Äkkiä kajahti kaksi helähdystä Fritzin kellosta.
"Kaksi vierasta", virkkoi Balsamo.
Kiivas soitto päätti Fritzin merkinantolauselman.
Balsamo irtautui Lorenzan syleilystä ja poistui huoneesta, jättäen
nuoren naisen yhä unitilaan.
Mennessään alas saliin hän kohtasi pikalähetin, joka odotti
mestarinsa käskyjä.
"Tässä on kirje", sanoi Balsamo hänelle.
"Mitä minun sillä on tehtävä?"
"Vie se määräpaikkaansa."
"Eikö muuta?"
"Ei."
Salaseuran jäsen katseli kirjeen kuorta ja sinettiä, ja kun hän näki,
että ne olivat yhtä ehyet kuin äskenkin, äännähti hän ilosta ja
katosi pimeyteen.
"Mikä vahinko, ettei voi säilyttää tuollaista alkuperäistä
käsikirjoitusta", virkkoi Balsamo. "Ja varsinkin: mikä vahinko, ettei
sitä voi lähettää varmojen kätten kautta itselleen kuninkaalle!"
Fritz ilmestyi nyt Balsamon eteen.
"Kuka tänne tuli?" kysyi Balsamo.
"Muuan herra ja nainen."
"Ovatko he käyneet täällä ennen?"
"Eivät."
"Tunnetko heidät?"
"En."
"Onko nainen nuori?"
"Nuori ja kaunis."
"Entä mies?"
"Noin kuudenkymmenen tai viidenseitsemättä vuoden ikäinen."
"Missä he ovat?"
"Salissa."
Balsamo meni nyt saliin.