Vai et mennyt...
(Hypähtää notkeasti ovelle, vääntää sen lukkoon ja pistää avaimen
taskuunsa. Hänen kuolemankalpeat kasvonsa näyttävät pelottavilta ja
silmissä leiskahtaa julma, mieletön riemu.)
Hyvä on!
MESTARI pälyilee kauhistunein katsein ympärilleen, ähkyen.
Mitä tämä on...? Päästäkää, päästäkää minut... pois, minä tahdon...
KAARLO huutaa kaameasti.
— _Myöhäistä! Et enää mene täältä!_
(Hän kyyristyy hiukan ja tuijottaa hetken kuin sekopäisenä kuumeesta
kiiluvin silmin vihollistaan. Mestari käyttää tätä toimettomuutta
hyväkseen, hyökäten äkkiä telefooniin.)
MESTARI kiertää telefoonin kampia vimmatusti ja parahtaa hätääntyneenä.
Poliisikamari! Apua Jönssonin tehtaalle! Täällä... apua!
(Kaarlo aikoo ottaa revolverin taskustaan mutta se takertuu taskun
vuoriin. Mestari huomaa sen, heittää kuulotorven ja siepaten nurkasta
pomon jättämän koneavaimen aikoo hyökätä Kaarlon kimppuun.)
(Mutta viime hetkellä saa Kaarlo revolverin irti taskustaan ja ojentaa
sen mestaria kohti. Mestarin ase putoaa kolahtaen lattialle, hän
pakenee kamariinsa ja lukitsee oven, huutaen eläimellisellä äänellä)
Apua... auttakaa, auttakaa! Minut murhataan... murhataan!
(Kaarlo ei puhu enää mitään. Hurjalla vimmalla potkaisee hän oven
säpäleiksi ja syöksyy mestarin huoneeseen. Sieltä kuuluu askelten
töminää, mestarin hätähuuto joka vaikenee korahtaen revolverin
laukaukseen. Sitten seuraa hiljaisuus ja hetken kuluttua tulee Kaarlo
takaisin revolveri kädessään.)
(Hän seisahtuu keskelle huonetta ja katselee ympärilleen kuin mieletön
— ikäänkuin heräisi pitkästä unesta tietämättä missä on. Näin seisoo
hän kauan äänettömänä — pari kertaa vain raskaasti huokaa.)
(Äkkiä hän katsahtaa revolveriin ja hänen kasvoilleen häilähtää
ikäänkuin pelastavan ajatuksen varjo, hänen rintansa alkaa kohoilla
entistä raskaammin, kalpeat kasvot muuttuvat omituisen päättäväksi
ja samalla surullisiksi. Sitten katsahtaa kerran ympärilleen kuin
hyvästellen, kohottaa revolverin piipun ohimoansa vastaan ja ummistaa
silmänsä...)
(Mutta juuri silloin alkaa kuulua kiireisiä, läheneviä askeleita, arka
koputus ja vihdoin hätäinen,, tuskallinen kuiskaus.)