Te olette tehnyt täällä niin paljon pahaa... En voi kärsiä, että te
jäätte tänne!
MESTARI koettaa vieläkin puhua pilkallisesti, vaikka vapisee raivosta.
Vai niin... Te ette voi kärsiä minua... Mutta herra ei näytä vielä
tietävän, että hän huomenna lähtee täältä toisten villitsijäin mukana.
— _Pahaenteisesti._ — Tänne ei kukaan teistä koskaan tule takaisin —
eikä teitä muuallakaan avosylin työhön oteta... Ymmärrättekö...?
KAARLO hiljaa, jännittyneenä.
Aiotteko te Korvenkin tulevaisuuden tehdä tuollaiseksi...
MESTARI aivankuin vihastaan juopuen.
Tulevaisuudestanne minä viis — sen saatte nähdä — kun odotatte...
Mutta täältä menette huomenna — ellei muuten min vankikyydillä. Te
olette nähtävästi unohtanut, että minulla on vieläkin eräs varma keino
jälellä...
KAARLO kuumeisen nopeasti ja tuskallisesti.
Minä kyllä menen ilman muuta - se ei mitään merkitse. Mutta, mutta
antakaa Korven jäädä... Häneltä on lakon aikana mennyt kaikki, paljon
lapsia — pienin vielä sairaana Mihin hän joutuu keskitalvella, kun
kaikkialla on niin kova työttömyys...? — (Katsoen maahan, jatkaa hän
aivankuin ponnistellen.) — Mestari... minä menen heti, jo tänä yönä...
koetan unohtaa kaikki, kaikki — mutta antakaa, antakaa Korven olla
työssä...
MESTARI keskeyttää voitonriemuisesti, pilkaten.
Oo — vai jo toinen ääni kellossa! Mutta se on jo myöhäistä! Minulle ei
_rankaisematta_ syydetä sikamaisuuksia! — _Matkien._ — "Minä en voi
kärsiä teitä!" Mitä se on? — (Lyö raivokkaasti nyrkkiänsä pöytään.)
— Te, sinä, nulikka! Sinä olet ollut täällä vain _minun_ armostani!
Olisin voinut koska tahansa lähettää sinut ikuiselle tielle! Ja sinä
uskallat — uskallat sanoa, ettet, ettet kärsi minua tehtaassa! Tiedä
huutia — lurjus, nulikka, sinä...! — (Vaikenee niinkuin ei löytäisi
kyllin tehokasta nimitystä.)
KAARLO näyttää ensin omituisen avuttomalta, lamautuneelta, mutta
käsittäessään turhaan nöyrtyneensä, valtaa hänen kuumeisen olemuksensa
villi viha, ja se kiihtyy jokaisesta sanasta.
Niin — minä en kärsi! Te olette... teidän tähtenne jouduimme häviöön...
Ja sitten aijotte vielä ajaa pois Korven... te, te.. — (Muistaa
äkkiä ja lausuu raskaasti ja läpitunkevasti kuin tahtoisi surmata
sanoillaan.) — Niin — te tapoitte Halosen — teidän tähtenne hän hirtti
itsensä!
MESTARI änkyttää tolkuttomasti.
Mitä... onko hän...? Minkätähden...?
KAARLO samoin kuin ennen.
Te pakoititte hänet uhkauksillanne pettämään toverinsa — sentähden hän
sen teki. Ilahduttaako teitä työnne...?
MESTARI tointuen uudestaan heräävästä vihasta.
Mitä... sinä uskallat... teet täällä...? Pois täältä... tiehesi! Muuten
käy huonosti — huonosti sanon minä.
KAARLO uhkaavasti.
Niin teille käy huonosti jollette lähde — teidän täytyy mennä pois
täällä! - (Hiljemmin.) - Sillä te olette tehnyt sellaisen _rikoksen_,
että, että...