Etkö ymmärrä? Eihän sinullakaan tuntunut olevan mitään kiirettä kotiin
tänä iltana... Missä sinä olitkaan?
ANNI katsoen maahan.
Kävin vähäsen Väänäsellä — maitoa etsimässä...
KAARLO silmät välähtävät, Anni ei huomaa ivaa.
Maitoa! Äitisi sanoi että jauhoja...
ANNI ei kohota katsettaan eikä huomaa Kaarlon pahanenteistä tyyneyttä;
koettaa sanoa välinpitämättömästi.
Niin, se on totta — oli minun määrä kysyä jauhojakin.