Ajatelkaas, kun en ole lainkaan muistanut, että minulla on vielä
kallishintainen revolveri! Siitähän saadaan vähän jauhoja Haloselle ja
muille pahinta hätää kärsiville! Heti aamulla vien sen kauppiaalle...
KORPI hiljaa.
Sinä olet muutenkin jo antanut kaikki — rahasi, vaatteesikin...
KAARLO keskeyttää leikillisesti ja rohkaisevasti.
Mitä se merkitsee! Eihän minulla ole lasta eikä lammasta! Ja vaikkei
nuori mies nyt liikaa herkuttelekaan — niin on se vain terveellistä
ruuansulatukselle! — (Vakavasti.) — Mutta kyllä nyt olisi kovin ikävää
lopettaa — silloinhan olisi kaikki mennyt hukkaan... Koetetaan vielä,
toverit...
KORPI myöskin innostuen.
Niin toverit Kaarlo puhuu totta! Jos me vain voisimme kestää vielä
pienen ajan — niin me voittaisimme! Viikkoa kauempaa ei patruuna
missään tapauksessa _voi_ seisottaa tehdasta. Eikö siis puhuta
kokouksessa siihen suuntaan, että jatketaan lakkoa — kärsitään vielä
edes pieni aika...
KAARLO odottaa jännittyneenä; sitten masentuu toisten toivottomasta
äänettömyydestä.
1:NEN TYÖMIES hiljaa.
Voisihan tuota koettaa...
2:NEN TYÖMIES huokaisten.
Niin, niin...
KORPI katsahtaa miehiin, ja hänenkin mielensä masentuu; sitten vilkasee
seinäkelloon ja sanoo alakuloisesti.
Kello onkin jo kohta kuusi; täytynee kai sitten lähteä...
(Lähtevät äänettöminä ja synkkinä.)
EMIL on pidättänyt Kaarloa, ja kun toiset ovat poistuneet, kysyy hän
hiljaa, pidätetyllä vihalla.
Missä ne mahtavat olla kortteeria — nuo rikkurit?