Kyllä sen nyt jo tietää...
Silloin tulee sisään Kaarlo. Hänen laihtuneet kasvonsa ovat
kalmankalpeat ja hän vapisee koko ruumiillaan; heittää takkinsa
penkille ja menee käsiään hieroen uunia äären, mutta tuntiessaan sen
kylmäksi kääntyy pettyneenä ja istuutuu tuolille. Kaikki katsovat
häneen kuin syyllisinä.
KORPI hetken äänettömyyden jälkeen, hiljaa.
Kaarlo — kyllä sinä sentään ihan palellut ilman päällystakkia
tuollaisella pakkasella. Ei sinun olisi...
KAARLO keskeyttää, koettaen puhua huolettomasti, mutta hänen äänensä
vapisee ankarasti.
Joutavia! Ei minua paljon viluta... Jouduin vain odottamaan hieman
tuolla asemalla, kun juna myöhästyi... 70 KORPI jännittyen.
No, tuliko niitä — niitä rikkureita...?
KAARLO hiljaa, synkästi.
Kyllä niitä nyt tuli...
KORPI järkytettynä.
Vai jo tuli...