— Oikein puhut!
— On se niinkin...
— Ensin pehmitetään se roisto!
— Pois tieltä!
— Lakko on tehtävä huomispäivänä!
— Lakkoon! Lakkoon!
— Ja mestari pois!
— Piiskuri pois!
— Ja palkat entiselleen!
— Päätetään heti tehdä lakko!
— Lakko tehdään!
— Hyvä, hyvä!
Kun joukko on peräytynyt, menee Korpi ulkopuolelle ja sulkee oven.
KORVEN ÄÄNI kajahtaa voimakkaana ja kuuluvana metelin ylitse.
Niin toverit — minä myönnän että meidän _pitäisi_ tehdä lakko, sillä
meillä ei ole muuta keinoa, jolla voisimme estää palkanalennuksen.
Mutta voimmeko me tehdä sen? Onko meillä yksimielisyyttä, onko meillä
_voimaa_ viedä se _voittoon_? Tappio tuottaisi tavattoman paljon
kärsimyksiä... Ja minä pelkään, että me olemme liian heikkoja — ei ole
kassaa, ei järjestöjä jotka auttaisivat...
Hänen äänensä hukkuu taas sekavaan, moniääniseen huutoon kuin myrskyn
pauhuun — josta epäselvästi eroittaa joitakin kiihkeitä