— Sen hän saa kalliisti maksaa!
— Pian se toisen tarvitsee — kun entinen koskeen hyppäsi!
— Monta se konna tarvitsee — ei sille vähät riitä!
— Mutta tuo peli täytyy vihdoinkin lopettaa!
— Hirtettävä se olisi! Ehkä sitten laukeaisi...
— Otetaan se kettu ulos luolastaan!
— Hakataan se niin, että kukko suurimmat palat nielee...
— Pois se roisto!
— Helvettiin!
— Hirteen, hirteen!
KORVEN ÄÄNI voittaa vihdoin melun.
(Se hukkuu taas kiihtyvään meteliin; mestari hiipii vavisten telefoonin
ääreen, tarttuen kuulotorveen.)
KAARLO lähenee ja sähähtää hiljaa.
Laskekaa irti! Muuten...
(Juuri silloin aikoo joukko rynnätä sisään. Mestari hellittää
kuulotorvesta, aivankuin se olisi tulikuuma rauta ja peräytyy kauhusta
kalpeana kirjoituspöydän taakse.)
KORPI työnnetään sisään takaperin, asettuu ovelle hyökkääjien eteen
tarttuen lujasti ovipieliin ja huutaa kaikuvasti.
Toverit! Hiljaa! Pysähtykää! Rauhoittukaa! Kuunnelkaa minua!