Niin se on, ei sillä saa...
(Hän vaikenee, sillä mestarin huoneen ovi aukenee ja kynnykselle
ilmestyy Anni, hätääntyneenä, vapisevana, vaatteet ja tukka hieman
epäjärjestyksessä. Kaikki aivankuin jähmettyvät hämmästyksestä.
Äänettömyys.)
KORPI hiljaa, käheästi.
Sinä täällä... Mitä sinä teit siellä?
ANNI nyyhkyttäen.
Minä olin... olin tomuja pyyhkimässä...
KORPI ärjäisten.
Valehtelet! Sano heti, mitä sinulla on täällä tekemistä!
ANNI kuin menehtyneenä.
Mestari... tuota noin, käski... — (Huomaa Kaarlon, pelästyy yhä enemmän
ja sopertaa vavisten.) — Kaarlo... täällä...?
KAARLO on seissyt kalpeana ja liikkumattomana — niinkuin raivo ja
hämmästys olisi lamauttanut hänet.
Niin, minä olen täällä... Mutta mitä sinä teet täällä? Mitä sinä olet
tehnyt...?
ANNI tolkuttomasti.
Jumala auttakoon! En minä mitään...
KAARLO raivoisasti.
Mitä sinä olet tehnyt? Vastaa minulle. Oletko sinä, sinä...? Onko, onko
se totta?
MESTARI tulee huoneestaan ja karjaisee röyhkeästi.
Mitä tämä merkitsee? Mitä te täällä rähisette? Ulos jokainen!