Voi, herra Jumala tätä elämää...
(Samassa tulee Kaarlo kiihtyneen näköisenä; Liisa katsahtaa häneen ja
aivankuin arvaisi Kaarlon toivovan hänen poistumistaan, lähtee lisäten):
Jospa minäkin menen katsomaan...
KAARLO vapisevalla äänellä.
Anni, minun täytyy tulla heti sinun luoksesi; sanoa sinulle eräs
seikka. Sanoin äsken, ettemme vaadi paljoa, mutta nyt huomaan, että
minulla onkin niin kallis aarre, etten vaihtaisi sitä miljooniin — koko
maailman aarioihin.