Ei, kyllä minä itse menin kysymään, kuullessani, että ne olivat vanhoja
ja kuluneita. Ja ota huomioon, että useimmissa perheissä on sen
palkanalennuksen tähden parhaillaan puute. Sentähden en voi uskoa, että
Jumala olisi niin tahtonut — vaan patruuna ja mestari...
LIISA hermostuen.
Älä Vilho — älä puhu nyt... noin. Minun oli niin hyvä ja tyytyväinen
olla. Mutta jos rupeaa ajattelemaan, niin ei ymmärrä lopulta mitään.
Ihminen ei saa ajatella, se on...
(Hänen puheensa keskeytyy, sillä sisään astuu Emil. Hän hymyilee
ja koettaa puhua iloisen äänekkäästi, peittääkseen kalvavaa
levottomuuttaan. Toisinaan kuitenkin synkistyy ja havahtuu uudestaan
kuin unesta.)
ANNI aivankuin oman onnensa huumaamana.
Emil, missä viivyit näin kauan? Olisit muuten sinäkin saanut
joululahjoja. Nyt jäit ilman.