Ota nyt mikä tahansa — sellainen, josta pidät...
LIISA ilostuen.
Nyt tiedän, lauletaan: "Autuas, ken sydämensä". Siitä minä pidän miltei
eniten. Se on lohduttanut minua monta kertaa, kun kaikki on näyttänyt
ihan mahdottomalta.
(Korpi näyttää taas hiukan kiusaantuneelta, mutta ei vastaa. Liisa
huomaa jokaisen löytäneen virren, alottaa sen ja kaikki yhtyvät häneen;
laulavat ensimmäisen ja neljännen säkeen.)
LIISA hartaasti.
Näistä sanoista minä eniten pidän: "Hällä myös on kuritus, sitten
jälleen armahdus! Hän suo näljän, hän suo leivän, murheen niinkuin ilon
päivän." Ne ovat niin kovin syvää totuutta. Kuinka monasti meilläkin
on ollut kovia koettelemuksia, mutta taas on tullut uusi päivä, Jumala
on taas toimittanut asiat parhain päin. Viime joulunakin olimme niin
ahtaalla, kun sinun kätesi oli poikki ja minä vielä vuoteessa...
Mutta nyt menee taas paremmin. Etkö sinäkin ala huomata Vilho, miten
ihmeellisesti Jumala ohjaa elämämme kulkua?
KORPI peitetyllä katkeruudella.
Mistä sinä tiedät, voit väittää, että se olisi ollut sellaista Jumalan
tahdosta? Sellaista köyhän elämä aina on: vuoroin pahempaa ja vähän
parempaa. Mutta sehän riippuu olosuhteista, asioista. Minä olen
varma, että sitä tapaturmaakaan ei olisi tullut, jos koneessa olisi
ollut lain määräämä suojus, ei olisi voinut tapahtua. Mutta kun se
maksaa jonkunverran, ei patruuna ole raskinnut sitä hankkia. Sinähän
muistat, että olin hieman sairas ja lisäksi väsynyt ylityöstä, joten
en ollut enää yhtä tarkka — siinähän ei saanut siirtyä kuin muutaman
sentimetrin. Sittenkin sanot sinä, että loukkaannuin Jumalan tahdosta...
LIISA hämmästyneenä.
No, en minä nyt juuri sitä voi sanoa, mutta kyllä meidän pitää tyytyä
siihen osaan, jonka Jumala on meille määrännyt...