Mutta miksi hän sellaiseen paikkaan on mennyt?
LIISA kuin havahtuen.
Niinpä todella! En minä vain antaisi Annin mennä sinne...
KORPI katkerasti.
No, ehkäpä siellä kotona on paremmin suojassa kuin tehtaalla. Mutta
kyllä se mies on tehnyt sellaisia lekoja, ettei niitä luulisi enää
nykyaikana mahdollisiksi...
LIISA keskeyttäen.
Ei puhuta tuollaisesta miehestä, nyt kun meillä on joulu... Eikös
lauleta yksi virsi, Vilho? Etkös sinäkin veisaa. — (Hlljemmin.) —
Laulathan lasten vuoksi...
KORPI näyttää ikäänkuin synkistyvän, mutta huomaa vaimonsa pyytävän
katseen, koettaa salata sen, sanoen mahdollisimman iloisesti.
Tietysti minä laulan mukana. Niin juuri, lauletaan kaikki yhdessä,
Kaarlo ja Anni myös.
(Kuuluu myönnytyksiä.)