Kyllä sen eroittaa! Ja on niissä nimikin... — (Liisa ottaa kääröstä
valkean villahuivin ja ojentaa Korvelle harmaan villapaidan.)
KORPI iloisesti hämmästyen.
Villapaita — näin lämmin! Kukahan tämän on lahjoittanut? Olisikohan
minun vanha morsiameni sittenkin vielä muistanut...
LIISA hellästi leikillisesti.
Tuskinpa kukaan morsian tuollaista vanhaa äijää muistaa!
KORPI samoin.
Ei sitä tiedä — katsokaa lapset! Eikös isä ole vielä nuori ja pulska
mies? — (Naurun ja puheensorinan seasta eroittaa Liisan äänen).