Noin se käy, kun vanhenee. Viime jouluna hän vielä piti jonkunverran
minusta, koska toimitti joululahjaksi — pienen tytön.
(Kaikki naurahtavat. Kaarlo menee myös sytyttämään joulukuusta.)
LIISA hämillään hymähtäen.
Kyllä sinä olet ihan parantumaton lörpöttelijä — kun et vanhanakaan
tule järkiisi. Ja vielä puhut lahjoista! Mutta mitä sinä olet keksinyt
minulle, kun olen taas koko vuoden kärsinyt tuollaista ja vielä
ruokkinut, pessyt, paikannut vaatteet...
KORPI keskeyttäen.
Päästetään lapset sisään, muuten ei meidän mamman hyvyydestä tule'
loppua koko iltana. — (Huutaa.) — Hei lapset, tänne! Mars!
(Ovi avautuu ja sisään työntäytyy iloisella melulla kaksi poikaa ja
kaksi tyttöä, joista vanhempi, noin 13—14 vuotias kantaa nuorinta
sylissään. Kuuluu iloisia huudahduksia.)
— Voi miten kaunis!
— Omeniakin!
— Kas, nyt tiedän, nuo ovat Annin valmistamia.