Minä en tahdo muuta kuin oman mökin ja sen ympärille vähän perunamaata
ja puutarhan. — (Kuin uneksien.) — Päivisin kävisin työssä ja iltasin
muokkaisin puutarhassamme, kasvattaisin kaaleja, lanttuja, marjoja ja
muuta. Ajattele — miten istumme siellä tyyninä kesäiltoina, jolloin
ilma on täynnä mullan ja ruohon tuoksua, ja lintujen laulu heläjää
yhtenä moniäänisenä kuorona ympärillämme. Kaipaisitko silloin jotain
enempää?
ANNI ihastuneena, kyyneleet silmissä.
Eihän voi olla mitään ihanampaa kuin se! Sentähden pelkäänkin, että se
on liian onnellista, ettemme saa sitä!