Avaa... minä se olen, minä — Kaarlo...
ANNI hiljaa hyräillen jatkaa työtään ja sisäinen onni kuvastuu hänen
kasvoillaan; sitten katsahtaa kelloaan, kuuntelee. Kyökistä kuuluukin
läheneviä askeleita, oven kahvaan tartutaan, koputus. Anni on heti
juossut ovelle ja kuuntelee henkeä pidättäen riemukkaan jännittyneenä.