I
Kalpanne konsa kohos, katkes siteet,
-- koi kevään kuulsi miekkain terissä.
Maa voipunut, mi makas verissä,
heräsi eloon, kirpos kahleet, niteet
vainoojan, väkivallan. Kylmän kiteet
pois päivä poltti, kävi merissä
kohina kevään, pohjan perissä
avartui mielet, muuttui mielipiteet.
Sisäinen, ulkonainen vallattu
ol' vapaus, maa lyöty, tallattu
kohonnut oli orjan kohtalosta.
Maailmaan muuhun meidät vapaus liittää.
Teit', urhot, tästä aina saamme kiittää.
Maan Päivän pelastitte pimennosta.