Aurinko, ah iankaikkinen lietemme,
tiedotta, tietemme,
valveilla, nukkuissa, tehdessä työtä,
päivää ja yötä
kierrämme hehkuvan helmasi tulta.
Ah, elonantimet yksin on sulta!
Aavikon hiekka ja muokattu multa,
musta ja muhkee,
heelmien runsauteen joka puhkee.
Mieroa kiertävän kallehin kulta,
Valtiaan välkkyvä purppuravaate,
rintamme kaipuu ja aivomme aate,
elämän soihtu ja kuoleman ota,
rakkauden ikirauha ja sota,
valta, mi maass' idun pienimmän nostaa,
voima, mi murtaa ja ruhjoo ja kostaa.
Aurinko, ah elonliekkimme ainoa!
Kestimme kylmää ja nälkää ja vainoa
Vaipuen huoleemme,
silmäsi siunaavat käännä taas puoleemme.
Päivämme siunaa, mi säihkyen herää,
laihomme kultaisen tehdä suo terää,
käännä pois kato,
suo hyvä, suotuisa sää sekä sato.
Rakkauden syvä soinnuta kieli,
anna lämmin ja laupias mieli,
käännä katseemme koittavaan ruskoon,
voittavaan uskoon
kasvata uuteen, jonka vain tapaa
mies, mi on suuri ja voimakas, vapaa.
Ruotsinpyhtää, 4 p:nä lokak. 1919.