Alkulause.
Johdanto.
Suomalainen tietäjä.
Vainajat.
Kalma ja Tuonela eli Manala.
Hautausmaan väki ja haltia.
Maan, metsän ja veden haltiat.
Ahdasalaisempia haltioita.
Erikoisnimisiä haltioita.
Maa, vesi ja metsä eli Tapio.
Elottoman luonnon palvonta.
Puitten ja viljakasvien palvonta.
Eläinten palvonta.
Karhunpeijaiset.
Ihmisenhaltia,
Pyhimykset.
Pyhimysten palvonnan pakanoituminen.
Neitsyt Maaria.
Paholaiset ja pahat paikat.
Sankarit.
Runollisia nimenmuodostuksia.
Jumala.
Viiteselitykset.
Alkulause.
Uskontotiede on nykyaikaisista tieteenhaaroista epäilemättä
mielenkiintoisimpia. Ovathan uskontoon sisältyvät ajatukset.
tunnelmat ja toiminnat keskeisimpiä ihmisen henkisessä elämässä.
Syvintä elämäntarvetta ovat eri uskonnon muodot kaikkina aikoina ja
joka paikassa koettaneet tyydyttää.
Aikaisempi uskonnon tutkimus kohdistui pääasiallisesti korkeimpiin
uskontoihin, joita historialliset sivistyskansat aikojen kuluessa
ovat tunnustaneet ja joista on kirjallisia muistomerkkejä
jälkimaailmalle säilynyt. Nykyisempi uskontotiede kiinnittää
erityisesti huomionsa uskonnon synnyn ja alkeellisen kehityksen
selvittämiseen. Siinä tarkoituksessa se on ulottanut tutkimuksensa
maalipallon syrjäisimmillä seuduilla n.s. luonnon- eli alkutilassa
tavattujen heimojen uskontoihin ja väsymättömällä innolla koonnut
suunnattomat määrät suullisia muistotietoja, pelastaen ne usein viime
hetkellä unhoon vajoomasta.
Alkuperäisyys on kuitenkin vain suhteellinen käsite, sillä
maan päällä ei elä ihmisheimoa, joka ei milloinkaan olisi
ollut toisten yhteydessä ja vaikutuksen alaisena. Siitä syystä
on alkuperäisimmissäkin oloissa elävien heimojen uskomuksia
arvosteltaessa alati otettava huomioon mahdolliset vaikutukset
ulkoapäin. Uskonnon tutkimuksessa samoin kuin muissakin ihmishengen
ilmauksia käsittelevissä tieteissä käy siten välttämättömäksi
paikallisesti ja ajallisesti vertaileva tutkimustapa.
Mihinkä aineksiin sovellettuna tämä tutkimustapa on varmimpiin
tuloksiin johtava, osoittaa vertaileva kielitiede. Enemmän kuin
vanhimpien kirjallisten muistomerkkien selvittäminen, paremmin kuin
alhaisimpien raakalaiskansojen puheesta poimitut kielinäytteet, on
tähän asti ihmiskielen elämää valaissut muutamaan monihaaraiseen,
monella eri tavalla kehittyneeseen kielikuntaan, kuten
indo-eurooppalaiseen ja suomalais-ugrilaiseen, kohdistunut, ankarasti
tieteellistä menetelmää noudattava tutkimus.
Suuri kielimiehemme _M.A. Castrén_ on pannut perustuksen
vertailevalle tutkimukselle suomalais-ugrilaisten kansojen
uskontojenkin alalla. Hänen kuolemansa jälkeen v. 1853 julkaistuilla
suomalaisen mytologian luennoilla on sen kautta myös uskontotieteen
alalla pysyväinen arvo. Samaa tehtävää alkoi _Julius Krohn_
yksityiskohtaisesti uusin aineksin ja apuneuvoin suorittaa, mutta
hän ennätti eläissään saada valmiiksi ainoasti neljä lukua: pyhistä
paikoista, epäjumalankuvista, noidista ja uhripapeista ynnä
uhrimenoista. Allekirjoittanut, joka nämä täydennettyinä julkaisi
nimellä Suomen suvun pakanallinen jumalanpalvelus (1894), oli muiden
isä vainajansa käsikirjoitusten painokuntoon toimittamisen tähden
estetty ajattelemastakaan välitöntä työn jatkamista. Sitäpaitsi
hänessä yhä enemmän vakaantui se käsitys, että jo kerättyjen ja
vielä kerättävien ainesten paljouteen ja erilaisuuteen nähden
työn kunnollinen loppuun suorittaminen yhdelle tutkijalle kävisi
ylivoimaiseksi tehtäväksi ja että sen toteuttaminen siis vaati
useampain erikoisalan tuntijain yhteistoimintaa.
Laajasti suunniteltua "Suomensuvun uskonnot" teosta on jo vuosikausia
valmisteltu ja on työ ollut jaettuna seuraavalla tavalla:
professori _H. Paasonen_ on ottanut osalleen mordvalaiset, joiden
uskomuksia ja pitämyksiä on vuodesta 1889 keräillyt, keräyttänyt ja
tutkinut; ostjakkimailla viidettä vuotta oleskellut dosentti _K.F.
Karjalainen_ ugrilaiset kansat; tohtori _Uno Holmberg_ permalaiset ja
tsheremissit, joiden luokse on kahtena kesänä matkustanut erityisesti
tätä teosta varten, ynnä lappalaiset, joista tiedot ovat etupäässä
vanhoista kirjallisista lähteistä koottavat: sekä allekirjoittanut
suomalaiset, joiden uskonnosta on runsaimmin tietoja vanhoissa
runoissa säilynyt.
Jokainen mainituista kansoista on joutunut laadultaan ja määrältään
suuresti eriävien vieraiden vaikutusten alaiseksi, jotka ovat
painaneet leimansa heidän uskonnollisiinkin käsityksiinsä, saaden
niissä aikaan mieltä kiinnittävää vaihtelua vanhalla yhteisellä
pohjalla.
Esi-isäimme alkuperäisestä uskonnosta on meillä ollut aivan
vastakkaisiin suuntiin liioiteltuja käsityksiä. Milloin on sitä
pidetty halveksittavana mielettömyytenä, jopa vainottavana
pahana. Milloin taas on siitä luotu ihanteellinen mielikuva, jota
haaveellisessa innostuksessa on yritetty asettaa nykyisenkin
uskontomme verralle.
Vertaileva tutkimus on tullut siihen tulokseen, että kaikille
suomalais-ugrilaisille kansoille yhteinen uskonnonmuoto on omien
manalle menneitten esi-isien palvonta, Sen siveellinen sisällys
vastaa Mooseksen lain neljättä käskyä, josta ensimäistä ei ole vielä
eroitettu. Tämä käsky: kunnioita isääsi ja äitiäsi että menestyisit
ja kauan eläisit maan päällä, ilmaisee selvin sanoin, mitä
ihmissuvulle säilyttävä vaisto ammoisista ajoista on opettanut. Sama
kiintymyksen ja pelon sekainen tunnelma, joka on vainajainpalvonnan
perustana, on sen läpi aikojen pohjakerroksena sivistyskansojenkin
uskomuksissa pysyttänyt. Kuinka läheisessä suhteessa se on ollut
vaistomaiseen kansallisuudentuntoon, kuvailee elävästi norjalaisen
lähetyssaarnaajan Isaac Olsenin (k. 1730) esitys lappalaisten
uskosta vainajiinsa. Nämä maanalaiset, joiden asunnot, puvut,
elintavat ja kieli ovat aivan samat kuin maanpäällisten lappalaisten,
"käskevät heitä pitämään juuri semmoisia asuntoja, menoja ja tapoja,
pukukuoseja ja tätä kieltä ynnä muuta näkemäänsä, velvoittaen siihen
etenkin noitia, joiden tulee muita opettaa ja kurinpidolla kasvattaa;
puhuvat heidän kanssaan lappia ja varoittavat heitä, etteivät mitään
muuta kieltä viljelisi kuin lappia, sillä se on kielistä paras, jota
heidän jumalansa käyttävät ja jota heidän esi-isänsä ovat käyttäneet
ja jonka heidän ensimäinen noitansa ja haltiakansa ynnä muut
muinaiset ovat muodostaneet; jos he nimittäin tahtovat kauan ja hyvin
elää, menestyä elinkeinoissaan sekä itsensä ja elukkansa terveinä
säilyttää".
Pohjaltaan aivan sama kansallinen tunne on nykyajan
muinais-tieteellisen harrastuksen kaikkialla kiinnittänyt omaan,
nurmen alla nukkuvaan heimoon. Verrattomasti voimakkaammat kuin
puhtaasti tieteelliset ovat ne kansalliset vaikuttimet olleet, jotka
ovat panneet liikkeelle tuhatkunnan Suomen kansalaista keräilemään
vanhoja muistotietoja omasta maasta. Heimohengen herättämä
harrastus on myös johtanut yhä kasvavan joukon nuoria suomalaisia
tiedemiehiä tutkimusretkille sukulaiskansojen luokse. Kootessaan
tämän kansallisen työn tuloksia täydelliseksi ja kaikenpuoliseksi
esitykseksi Suomensuvun uskonnoista toimittajat ovat rohjenneet
luottaa myös suomalaisten lukijain kansalliseen harrastukseen,
joka ennenkin on osoittanut kykenevänsä tehokkaasti kannattamaan
alkuperäistä tietokirjallisuutta.
Tähän luottamukseensa on toimittajilla sitä enemmän syytä, kun yhden
osan kustantajana on Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, joka Kalevalan
75-vuotismuistoksi viettämässään juhlassa on päättänyt päivän
kunnioittamiseksi sen toimituttaa, ja kun toisten kustantaja Werner
Söderström Osakeyhtiö johtajansa Werner Söderströmin täyttäessä
50 vuotta on luvannut hänen nimellään säilytettävänä rahastona
lahjoittaa kolmesta osasta karttuvat tulot, tekijäpalkkioihin,
latomukseen, painatukseen, paperiin ja lähetykseen meneviä kuluja
vähentämättä Suomalaiselle Tiedeakatemialle.
Helsingissä 25 p. maaliskuuta 1914.
Kaarle Krohn.