Ensimmäinen kohtaus.
Venetia. Keräjäsali.
(Dogi, Senaattorit, Antonio, Bassanio, Gratiano,
Salarino, Solanio ja muita tulee.)
DOGI.
No, onko Antonio täällä?
ANTONIO.
On, herra dogi; mitä käskette?
DOGI.
Sua surkuttelen: vastustaja sulla
Kov' on kuin kivi, peto luonnoton,
Säälille kuuro, tunnon kipinää ei
Povessa hällä.
ANTONIO.
Paljon vaivaa teillä
On ollut, kuulen ma, hänt' estääksenne
Julmuudestaan. Mut kosk' on paatunut hän,
Ja hänen juonistaan lain keinot mitkään
Ei pelastaa mua voi, niin vimmaa vastaan
Asetan kärsimyksen, tyynin mielin
Varustettuna olen kestämään
Pahinta kostoa ja hirmuisuutta.
DOGI.
Oikeuteen juutalainen käskekää.
SOLANIO.
Hän ovell' oottaa. Hän jo tulee.
(Shylock tulee.)
DOGI.
Tilaa!
Asettukoon hän etenemme. -- Shylock,
Maailma arvelee, ja niin myös minä,
Ett' ilkeyttä teeskelet sa vainen
Siks, kunnes tosi tulee; silloin, luullaan,
Meit' ihmetytät laupeudellasi
Enemmän kuin nyt teko-julmuudellas.
Sen sijaan että sakkosi nyt kiskot,
Köyhästä kauppiaasta naulan lihaa,
Et silloin yksin velkomustas heitä,
Vaan ihmisyydestä ja rakkaudesta
Myös pääomasta puolet anteeks annat,
Näin luoden säälin katseen vahinkoihin,
Joit' on hän saanut kantaakseen ja jotka
Masentaa voivat kaupparuhtinaankin
Ja hänen tilaans' säälimähän saada
Piikovat sydämet ja vaskirinnat,
Tataarit, Turkit raa'at, joiss' ei koskaan
Hellempi tunto ole voimaan päässyt.
Jaloa vastaust' odotamme kaikki.
SHYLOCK.
Ma ilmaissut jo olen aikeheni,
Ja pyhään sabbattiimme vannonut,
Ett' tahdon sakon, johon mull' on oikeus.
Jos kiellätten sen, silloin vaarass' ompi
Venetian etuudet ja vapaus.
Te kysytten, miks ennen naulan haaskaa
Kuin kolmetuhat dukaattia otan?
En siihen vastaa mitään, sanon vaan:
Mua huvittaa se; riittääkö se vastaus?
Kuin? Kodissa jos häiritsee mua hiiri
Ja kolmetuhat dukaattia käytän
Sen myrkytykseen? Riittääkö jo vastaus?
Ei kaikki kärsi sikaa, joka röhkii;
Käy moni hulluks nähdessänsä kissan;
Ja toiset taas ei pidättää voi vettään,
Kun säkkipilli uikuttaa; näet, luonto
Himojen herra, ohjaa niitä sinne,
Kuin halu on tai inho. Siinä vastaus.
Niin kuin ei järkevää voi syytä antaa,
Miks tuo ei röhkivätä sikaa kärsi,
Tuo viatonta, hyödyllistä kissaa,
Tuo säkkipilli-pahaa, joutumatta
Niin häpeillensä välttämättömästi,
Ett', itse vaivattuna, muita vaivaa;
Niin min' en myös syyt' antaa voi, en tahdo,
Muut' en kuin sala-vihan, vissin inhon,
Miks Antoniota kohtaan jutun nostan,
Joss' itse tappaan. Riittääkö nyt vastaus?
BASSANIO.
Mies tunnoton, ei riitä vastaukses
Puolustamahan julmaa menetystäs.
SHYLOCK.
Sun mielikseskö vastata mun tulis?
BASSANIO.
Pitääkö tappaa, jot' ei rakasta?
SHYLOCK.
Ken sit' ei tappaa tahdo, jota vihaa?
BASSANIO.
Ei vihaa ole joka loukkaus.
SHYLOCK.
Kuin? Kahdestiko annat käärmeen pistää?
ANTONIO.
Te puhutte nyt juutalaisen kanssa.
Niin hyvin voitte tuonne rantaan mennä
Ja meren ärjyt lepoon käskeä;
Tilille yhtä hyvin suden viedä,
Kun uuhen vuonan määkyä se antaa;
Evätä yhtä hyvin vuoren hongat
Humisemasta, päätään puistamasta,
Kun taivaan myrskyt niitä järkäyttää;
Niin, mitä kovint' yhtä hyvin tehdä
Kuin pehmittää (mit' onkaan kovempaa?)
Sydäntä juutalaisen. -- Siis, ma pyydän,
Ei mitään tarjoust', ei koitost' enää,
Vaan lyhykäisesti, mun tuomioni
Ja juutalaisen tahtons' saada suokaa.
BASSANIO.
Kolmesta tuhannesta kuusi saat.
SHYLOCK.
Vaikk' ois jokainen kuusituhantinen
Kuus-osainen, ja dukaatti jok' osa,
En niistä huolis; sakkoni ma tahdon.
DOGI.
Kuin toivot armoa, kun sit' et anna?
SHYLOCK.
Min laki mulle voi, kun en tee väärin?
Teill' ompi täällä monta osto-orjaa,
Joit' aasin, koiran, muulin tavalla
Alhaisiin orjantöihin käytätten te,
Kosk' olette ne ostaneet. Jos sanon:
Vapauttakaa ne, vävyiksenne tehkää!
Miks he kuin juhdat hikoo? vuode hieno,
Kuin teill' on, suokaa heille, samat herkut
Suun virkistykseks. Orjat, vastaatten te,
On meidän omat. -- Samoin vastaan minä:
Se lihanaula, jonka vaadin hältä,
On kalliist' ostettu, on mun, sen tahdon.
Jos kiellätte te sen, hyi lakianne!
Venetian oikeudell' ei mitään voimaa.
Odotan tuomiota; saanko? mitä?
DOGI.
Istunnon lykkäämiseen mull' on valta.
Jos eräs opintohtori Bellario,
Jot' olen välimieheks haettanna,
Ei tänne saavu.
SALARINO.
Herra dogi, ulkon'
On airut, äsken Paduasta tullut,
Hänellä kirjeitä on tohtorilta.
DOGI.
Tuo tänne kirjeet, käske sisään airut.
BASSANIO.
Antonio, rohkeutt'! ole iloinen!
Lihani, vereni ja luuni, kaikki
Saa juutalainen, ennen kuin mun tähten'
Sinusta verta tilkkaakaan saa vuotaa.
ANTONIO.
Ma saastutettu oinas karjass' olen.
Sopivin teuraaks. Heikoin hedelmä
Puust' ensin maahan putoo, niin myös minä.
Bassanio, parasta on sinun elää
Ja piirtää mulle hautakirjoitus.
(Nerissa tulee, puettuna asianajajan kirjuriksi.)
DOGI.
Bellarion luota, Paduasta?
NERISSA.
Niin,
Kummastakin. Bellarion tervehdys.
(Antaa kirjeen.)
BASSANIO.
Miks hiot veistäsi niin ahkerasti?
SHYLOCK.
Häverikistä tuosta sakon leikkaan.
GRATIANO.
Teroita henkees veistäs, älä kenkääs,
Pakana tunnoton: ei mikään rauta,
Ei mestaajankaan kirves ole puoleks
Niin pureva kuin sinun tuima kiukkus.
Sinuhun eikö rukouskaan pysty?
SHYLOCK.
Ei mikään, minkä sinun älys keksis.
GRATIANO.
O, kirottu sa sydämetön koira!
Kirottu oikeus, kun sun elää antaa! --
Sa melkein horjumaan saat uskoni
Ja saatat minut Pythagoraan luuloon,
Ett' ihmisiin eläinten sielut muuttaa.
Sun koiransielus sudessa on ollut,
Jok', ihmismurhan tähden hirtettynä,
Henkensä julman hirsipuusta ryösti,
Ja kun sa häijyn emäs kohduss' olit,
Lähetti sinuun sen: niin susimaiset,
Veriset, ahnaat, nälkäiset on himos.
SHYLOCK.
Jos et vie kirjastani sinettiä,
Niin keuhkosi vaan pilaat kirkunallas.
Paranna järkes, hyvä laps, se muuten
Rapistuu aivan. Oikeutta vaadin!
DOGI.
Bellario tässä suosittelee meille
Erästä nuorta opintohtoria. --
Miss' on hän?
NERISSA.
Tässä ihan vieressä
Hän vartoo lupaa, saako sisään tulla.
DOGI.
Mielisti aivan. -- Pari, kolme teistä
Saatelkoon häntä kohteliaasti tänne.
Bellarion kirjettä sill'aikaa kuulkaa.
(Eräs kirjuri lukee:)
"Korkea-arvoinen herra, täten teen teille tiettäväksi, että saadessani
kirjeenne olin kovin sairas. Mutta samalla hetkellä, jolloin
sanansaattajanne tuli, oli ystävällisillä tervehdyksillä luonani eräs
nuori tohtori Roomasta, Balthasar niminen. Minä tein hänelle selvän
juutalaisen ja kauppias Antonion välisestä riitajutusta. Selailimme
yhdessä monta kirjaa. Hän tuntee minun mielipiteeni, jonka hän, omalla
opillansa korjattuna, (jonka laajuutta en saata tarpeeksi kiittää,)
kehoituksestani nyt tuo mukanansa, täyttäen näin minun sijassani teidän
arvoisan pyyntönne. Pyydän, ettei puuttuvaisuus hänen ijässänsä olisi
esteenä puuttuvaiseen kunnioitukseen, sillä en koskaan ole nähnyt niin
nuoressa ruumiissa niin vanhaa päätä. Suljen hänet teidän arvoisaan
suosioonne; koetuksenne parhaan kiitoslauseen hänestä antaa."
DOGI.
Kuulette oppineen Bellarion sanat;
Ja tuossa, luulen, tulee tohtor' itse.
(Portia tulee; puettuna lakitohtoriksi.)
Kätenne! Vanhan Bellarion luota?
PORTIA.
Niin, herra.
DOGI.
Tervetullut! Täss' on sija.
Te tunnetten kai riidan, joka tässä
Nyt oikeuden ratkaistavan' on.
PORTIA.
Ma koko jutun perinpohjin tunnen. --
Ken täss' on kauppias, ken juutalainen?
DOGI.
Antonio! vanha Shylock! esiin tulkaa.
PORTIA.
Nimenne Shylock?
SHYLOCK.
Shylock nimeni.
PORTIA.
On kummallinen juttunne, mut sentään
Niin kohdallaan, ett'ei Venetian laki
Voi teidän menetyksellenne mitään.
(Antoniolle.)
Ja tekö hänen vallassansa, niinkö?
ANTONIO.
Niin sanoo hän.
PORTIA.
Ja velan myönnätte?
ANTONIO.
Niin.
PORTIA.
Siis laupeutua juutalaisen täytyy.
SHYLOCK.
Vai täytyy? Mikä pakoittaapi? mikä?
PORTIA.
Pakoittaa ei voi laupeutta lainkaan;
Kuin vieno sade taivaast' alas maahan
Se tiukkuu, kaksin kerroin siunattuna:
Se siunaa antajan ja ottajan;
Se voimakkaiss' on voimakkain, se kaunilmp'
Omaisuus hallitsijall' on kuin kruunu.
Valtikka ajalliseen valtaan viittaa,
Se arvon on ja mahtavuuden merkki,
Mi pelon, kammon kuninkaille tuo.
Mut valtikkata korkeamp' on laupeus;
Sen istuin sydämiss' on kuningasten;
Se itse jumaluuden merkki on;
Ja jumalaisin maallinen on valta,
Kun armo höystää lain. Siis, juutalainen,
Lain oikeutta vaadit, mutta muista,
Ett' ei lain jälkeen autuaaks meist' ykskään
Voi tulla; armoa me rukoilemme,
Ja sama rukous se meitä käskee
Myös armon töihin. Tällä vaatimustas
Lieventää koitan; vaan jos pysyt siinä,
Venetian kovan oikeuden täytyy
Julistaa päätös kauppiasta vastaan.
SHYLOCK.
Tekoni omaan päähän! Täyden vaadin:
Lain jälkeen sakot, velan-ehdot kaikki.
PORTIA.
Häll' eikö ole varaa maksaa?
BBASSANIO.
Kyllä.
Täss' oikeuden nähden ma sen tarjoon,
Kaks kertaa määrän; ja jos se ei riitä,
Sitoun maksamaan sen kymmenesti,
Sydämen, pään ja kädet pantiks pannen.
Ja jos ei riitä se, on ilmeist' että
Totuutta sortaa ilkeys. Polkekaa,
Ma pyydän, laki arvollanne kerran;
Oikeuden suuren vuoksi pieni vääryys,
Ja murtakaa tuon julman pirun tahto.
PORTIA.
Ei käy se. Venetiass' ei mikään valta
Lakia vahvistettua voi muuttaa.
Sit' esimerkkin' oiti käytettäisi,
Ja moni selkkaus sen nojalla
Vois syöstä valtioon. Ei käy se päinsä.
SHYLOCK.
Nyt Daniel tuomitsee! niin, toinen Daniel!
Sua kunnioitan, nuori viisas tuomar'.
PORTIA.
Ma pyydän, näyttäkäätte velkakirja.
SHYLOCK.
Täss', armollisin tohtor', on se.
PORTIA.
Shylock,
Sa rahas kolmin kerroin saat, ma kuulen.
SHYLOCK.
Mut vala, vala! vala taivaass' on!
Sen rikkoisinko, tuskaks sielulleni?
En, Venetiast' en.
PORTIA.
Maksettav' on sakko:
Lain mukaan juutalainen naulan lihaa
Siis saapi, kauppiaasta leikattavaks
Sydämen luota aivan. -- Armahda!
Pois ota rahat! revinkö ma kirjan?
SHYLOCK.
Kun maksettu se on ja sanain jälkeen. --
Oletten, nään mä, kelvollinen tuomar';
Lain tunnette ja selvityksenne
On tarkka aivan. Lain nimessä vaadin,
Jonk' ansiokas patsas oletten te:
Tehkäätte päätös. Sieluhuni vannon,
Ett' ei voi mikään ihmiskieli muuttaa
Mun mieltäni. Ma vaadin sakkoni.
ANTONIO.
Sydämestäni oikeutta pyydän
Päätöstä tekemään.
PORTIA.
No, näin se kuuluu:
Povenne valmistakaa leikattavaks.
SHYLOCK.
Sa jalo tuomar'! uljas nuorukainen!
PORTIA.
Lain sanat ja sen mieli sopusuhteess'
On täydelleen sen sakon kanssa, jonka
Tää velkakirja maksettavaks määrää.
SHYLOCK.
Niin oikein; jalo, viisas tuomari!
Liet paljon vanhempi, kuin miltä näytät!
PORTIA.
Siis paljastakaa rintanne.
SHYLOCK.
Niin, rinta!
Niin kirjass' on -- niin, tuomar', eikö niin?
Sydämen luota: niinhän sanat kuuluu.
PORTIA.
Niin. Onko täällä vaakaa, jolla lihaa
Sais punnita?
SHYLOCK.
On tässä.
PORTIA.
Maksuhunne.
Myös hankkikaatte haavur', joka haavat
Sitoopi, ett'ei veri kuiviin juokse.
SHYLOCK.
Se velkakirjass' onko mainittu?
PORTIA.
Ei ihan selvästi, mut mitä siitä?
Sen rakkaudesta voisitten te tehdä.
SHYLOCK.
En sitä löydä; kirjass' ei se ole.
PORTIA.
No, kauppias, teill' eikö sanomista?
ANTONIO.
Ei juuri. Valmis olen, varustettu. --
Kätenne, Bassanio; hyvästi!
Jos kärsin teidän vuoks, sit' älkää surko,
Sill' onnetar on tässä lempeämpi
Kuin tapans' on; se kurjan muuten antaa
Varainsa lopun nähdä, kuoppasilmin
Ja kurtuss' otsa surkeata vanhuutt'
Odottaa; moisen pitkällisen tuskan
Kurjuudesta se minut ottaa pois.
Terveiset kunnon vaimollenne! Hälle
Antonion loppu kertokaa, ja kuinka
Hän teitä lempi; hyvää kuollehesta.
Ja kerrottuanne hän tuomitkoon,
Bassaniot' onko koskaan rakastettu.
Katoa ystävänne älkää surko,
Niin hänkään velan maksamist' ei sure;
Jos vaan, näät, tuo mies tarpeeks syvään leikkaa,
Sen sydämestän' ihan oiti maksan.
BASSANIO.
Antonio, on vaimo mulla, joka
Niin kallis mulle on kuin oma henki;
Mut henki, vaimo, maailma ja kaikki
On tyhjän arvoista sun henkes suhteen:
Kaikk' antaisin ma pois, kaikk' uhraisin ma
Pirulle tuolle, jos sun vapaaks saisin.
PORTIA.
Vaimonne tuost' ei suurin kiittäis teitä,
Jos olis kuulemassa tarjoanne.
GRATIANO.
Mull' eukko on, jot' oikein totta lemmin;
Jos taivaass' olis hän, ett' enkeleitä
Rukoilis muuttamaan tuon koiran mieltä!
NERISSA.
Hyv' että seljän takana sen teette;
Tuo toivo muuten kotirauhan rikkois.
SHYLOCK.
Haa! miehet kristityt te! Tytär mull' on;
Mut ennen Barrabaankin jälkeläinen
Hänelle mieheksi kuin kristitty! --
Vaan aika kuluu; pyydän, tehkää päätös.
PORTIA.
Sun naula on tuon kauppamiehen lihaa:
Niin päättää oikeus ja laki säätää.
SHYLOCK.
Oi, mikä tunnollinen tuomari!
PORTIA.
Ja rinnast' on se liha leikattava;
Niin päättää oikeus ja laki säätää.
SHYLOCK.
Oi, viisas tuomari! -- Kas niin vaan! -- Tulkaa!
PORTIA.
Ei, varro vähän! Viel' on muuan seikka. --
Tää kirja tilkkaakaan ei verta myönnä;
On sanat siinä selvät: naula lihaa.
Siis ota sakkos, ota naula lihaa;
Mut leikatessas tilkankin jos hukkaat
Vaan kristittyä verta, joutuu oiti
Lain mukaan Venetian valtiolle
Kaikk' omaisuutes.
GRATIANO.
Jalo tuomari! --
Kah, Juutas! -- mikä viisas tuomari!
SHYLOCK.
Se onko laki?
PORTIA.
Säännön näytän sulle.
Kosk' oikeutta vaadit, niin sa myöskin
Saat oikeutta, enemmän kuin toivot.
GRATIANO.
Kah, Juutas! -- viisas, viisas tuomari!
SHYLOCK.
Tuo rahat sitte: kolmin kerroin velka,
Ja kristitty saa jäädä.
GRATIANO.
Täss' on rahat.
PORTIA.
Seis! -- Täysi oikeus juutalaiselle!
Seis! kiirett' ei! -- Hän muut' ei saa kuin sakon.
GRATIANO.
Oi Juutas! mikä viisas, jalo tuoman!
PORTIA.
Siis hankitse nyt lihas leikkaamaan.
Mut vert' ei lain; ei päälle eikä vaille,
Vaan naula tasan. Jos sa otat päälle
Tai vaille tasan naulan, vaikk' ei muuta
Kuin vaan sen verran, että paino nousee
Tai laskee kahdenkymmenennen osan
Skrupeli-pahasesta, niin, jos vaaka
Hiuskarvankin vaan kallistuu, niin kuolet
Ja omaisuutes kaikki pannaan kiinni.
GRATIANO.
Oi, Daniel! toinen Daniel! huomaa, Juutas!
Nyt onkeen tartuit, vääräuskolainen.
PORTIA.
No, mitä viivyttelet? ota sakkos.
SHYLOCK.
Pääoma tänne, ja mun suokaa mennä.
BASSANIO.
Se täss' on sulle valmihina; ota!
PORTIA.
Lain edess' on hän kieltänyt sen julki;
Hän oikeutta saapi vaan ja sakon.
GRATIANO.
Oi, Daniel! vielä sanon; toinen Daniel!
Sanasta tuosta kiitos sulle, Juutas.
SHYLOCK.
Ma enkö edes pääomaani saa?
PORTIA.
Et, juutalainen, muut' et saa kuin sakon,
Ja sen saat omall' uhallasi ottaa.
SHYLOCK.
No, piru sitten siunatkoon sen hälle!
Tiliä täss' en enää tee.
PORTIA.
Ei, varro!
Viel' yksi mutka oikeudess' on.
Venetian lakiloiss' on säätty, että
Jos muukalaisesta voi toteen näyttää,
Ett' ilmijuonilla tai salaisesti
Hän väijyy kansalaisen henkeä,
Hält' ahdistettu puoli silloin riistää
Saa puolet omaisuutta; toinen puoli
Jää valtakunnan yksityiseen kassaan,
Ja syyn-alaisen henki riippuu dogin
Armosta yksin, muita kysymättä.
Samassa tilass' olet, sanon, sinä,
Sill' asioiden koko meno näyttää,
Ett' ilmijuonilla ja salaa olet
Sa vastapuoles hengen päälle käynyt
Ja itsesi näin siihen vaaraan syössyt,
Jost' äsken kerroin. Polvilles siis maahan,
Ja rukoele dogilt' armoa!
GRATIANO.
Rukoile lupaa saada hirttää itses.
Vaan tavaras kun valtion on omaa,
Ja sull' ei köyden hintaa, hirtettävä
Kai valtakunnan kustannuksell' olet.
DOGI.
Ett' eroitus miel'alassamme näkyis,
Suon henkes anteeks, ennenkuin sit' anot.
Sun tavarastas puolet on Antonion,
Ja toinen puoli valtakunnan omaa,
Mut tämän sakoiks lieventää voi nöyryys.
PORTIA.
Niin, valtion, mut ei Antonion osaa.
SHYLOCK.
Ei, viekää henki, kaikk', en mitään pyydä.
Te viette huoneeni, kun viette pylvään,
Mi huonettani tukee; hengen viette,
Kun viette multa hengenpidon keinot.
PORTIA.
Mink' armotyön, Antonio, teette hälle!
GRATIANO.
Lahjaksi köys'; ei muuta, herran tähden.
ANTONIO.
Jos koko oikeus ja dogi suopi
Hänelle anteeks puolet sakoista,
Niin tyydyn, jos hän käytettäväks mulle
Suo toisen puolen, hänen kuoltuansa
Jätettäväks sen ylimyksen käteen,
Jok' äsken hänen tyttärensä ryösti.
Kaks seikkaa lisäks ehdotan: ett' oiti
Täst' armosta hän tulee kristityksi;
Ja toiseksi, lain pöytäkirjaan lahjan
Tekeepi kaikest' omaisuudestansa
Vävynsä sekä tyttärensä hyväks.
DOGI.
Se täytyy hänen, muuten peräytän
Sen armon, jonka julistin ma äsken.
PORTIA.
Tyydytkö, juutalainen? Mitä sanot?
SHYLOCK.
Ma pyydän, suokaa minun mennä täältä;
Voin pahoin. Kirja lähettäkää jälkeen,
Sen alle kirjoitan.
DOGI.
Pois siis, mut tee se.
GRATIANO.
Kaks kummia saat kasteessas. Jos tuomar'
Min' oisin, lisäks kymmenen sa saisit,[4]
Ei seuraks ristinmaljalle, vaan hirteen.
(Shylock lähtee.)
DOGI.
Teit' atrioimaan luokseni ma pyydän.
PORTIA.
Arvoisa herra, nöyrimmästi anteeks:
Palata Paduaan mun tänään täytyy,
Ja pakko lähteä on matkaan oiti.
DOGI.
Sepä ikävää, ett' aikanne ei salli.
Antonio, kiittäkäätte tuota herraa:
Velassa suuress' oletten te hälle.
(Dogi ja senaattorit lähtevät seurueineen.)
BASSANIO.
Arvoisa herra, viisautenne minut
Ja ystäväni pelastanut hirveist'
On tuskista; siis, juutalaisen rahat,
Nuo kolmetuhat dukaattia, mielist'
Annamme hyvänsuovan vaivan palkaks.
ANTONIO.
Ja lisäks ikuisehen rakkauden
Ja palveluksen velkaan teille jäämme.
PORTIA.
Se hyvin maksettu, ken hyvillään on;
Ja hyvilläni minä, kun teit' autoin,
Ja sen jo katson hyväks palkinnoksi:
En ole palkan-ahne ollut koskaan.
Mua tavattaissa tuntekaa, ma pyydän;
Nyt herran haltuun vaan ja rauha teille.
BASSANIO.
Teit' yhä vielä kiusaan, hyvä herra:
Meilt' ottakaatte joku muisto lahjaks,
Ei palkinnoks. Ma kahta pyydän teiltä:
Ett' ette kiellä ja ett' anteeks suotte.
PORTIA.
Kovasti kiusaatten, ja senvuoks myönnyn.
Tuon hansikan ma pyydän teiltä muistoks,
Ja rakkauden merkiks sormuksenne.
Pois älkää kättä viekö; muut' en tahdo;
Sit' ette kiellä, jos mua rakastatte.
BASSANIO.
Tään sormuksenko? -- ah, se halpa on;
Sit' itse tarjota ma häpeäisin.
PORTIA.
En mitään muuta pyydä kuin vaan tuon;
Ja nyt saan oikein halun siihen, huomaan.
BASSANIO.
Enemmän siitä riippuu kuin sen arvo.
Kalleimman sormuksen Venetiass' annan
Ja kuulutuksen kautta teille hankin;
Vaan tätä en voi antaa -- suokaa anteeks.
PORTIA.
Oletten aulis tarjomahan, näen ma:
Teilt' ensin opin kerjäämään; nyt opin
Mit' ompi vastattava kerjääjälle.
BASSANIO.
Tään sormuksen sain vaimoltani, herra,
Kun hän sen antoi, hän mult' otti valan,
Sit' ett'en möis, pois antais, hukkais koskaan.
PORTIA.
Se syy saa monet lahjat säästymään.
Jos vaimonne ei ole hupsu aivan,
Ja tietää että ansainnut sen olen,
Hän siit' ei ijäks teille vihaa kanna,
Jos mulle suotte sen. No, herran haltuun!
(Portia ja Nerissa lähtevät.)
ANTONIO.
Bassanio, sormus hälle antakaa;
Sen miehen ansiot ja rakkauteni
Jotakin maksaa vaimon käskyn suhteen.
BASSANIO.
Gratiano, juokse, tapaa hänet kiinni,
Hänelle sormus vie ja tuo, jos voit,
Antonion luokse hänet. Joutuun, riennä!
(Gratiano lähtee.)
Pois tulkaa; heti lähdemme nyt teille;
Ja varhain aamusella lennätämme
Yhdessä Belmontiin. Antonio, tulkaa.
(Lähtevät.)
Toinen kohtaus.
Katu.
(Portia ja Nerissa tulevat.)
PORTIA.
Tiedusta juutalaista; tuo vie hälle,
Ja vaadi hänen allekirjoitustaan.
Tän' yönä heti matkaan, ollaksemme
Kotona päivää ennen miehiämme.
Tuo mieleinen on kirja Lorenzolle.
(Gratiano tulee.)
GRATIANO.
Hyv' että kohtasin ma teidät, herra.
Likemmin mietittyään Don Bassanio
Lähettää teille sormuksen, ja pyytää
Teit' atrioimaan kanssaan.
PORTIA.
Sit' en voi ma!
Mut sormuksen ma otan kiitoksella,
Niin sanokaa. Hyv' olkaa, näyttäkäätte
Pojalleni, miss' asuu vanha Shylock.
GRATIANO.
Sen teen ma.
NERISSA (Portialle).
Herra, sananen! -- (hiljaa) Saas nähdä,
Ma saanko mieheltäni sormuksen,
Jot' ijäks säilyttävänsä hän vannoi!
PORTIA.
Saat varmaan. Sittenkös he vasta vannoo,
Ett' ovat miehille ne lahjoittanna;
Mut soditaan ja vannotahan vastaan.
He, riennä, joudu! Tiedät missä varron.
NERISSA.
No, herra, näyttäkää, miss' on se talo.
(Lähtevät.)