Onnentoivotuksia ja osan-oton lausumisia.
Kohta sen jälkeen kuin Hullu oli julkaissut regulaatorien varoituksen
ja oman vastauksensa "Verdenton'in gazette'ssa", sai hän useita
kirjeitä, joista tähän otamme muutamia, koska ne kuvaavat sitä
ilman-alaa, jossa hän eli. Ensimäinen niistä tuli jostakin kaukaisesta
valtion osasta ja eräältä henkilöltä, josta Hullu ei ollut koskaan
ennen kuullut mitään: --
_Översti Comfort Servosse_. Rakas Sir, -- Minä näin teidän
kirjeenne 'Verdenton'in Gazette'ssa' ja meidän tilamme yhtäläisyys
vaikutti minuun niin, että päätin heti kirjoittaa teille. Muutamat
kansamme huonoimmista jäsenistä, niinkuin minä luulen, ovat yhtyneet
joksikin regulaatori-joukoksi, voidaksensa pitää huolta kaikkien
muiden asioista, paitsi omista. Minä olen syntyperäinen asukas tässä
valtiossa ja taistelin sodan aikana Konfedereerattujen armeijassa
Bull Run'ista Appomattox'iin asti ilman koskaan päivänkään työtä tai
tappelua laiminlyömättä. Kun sota oli päättynyt, oli minulla
ainoastaan pari sataa acre'a maata (jota molemmat armeijat olivat
tallanneet, polttaneet ja ryöstäneet) eikä mitään rahaa, mitään
viljaa, mitään elikoita, vaan iso perhe, vähän velkoja, hyvä terveys,
ja ruumiinrakennus, kuin valkoinen hickory-puu. Minä päätin kohta
ruveta työhön. Minä menin lähimmäiseen vartiapaikkaan, ilmoitin
asemani ja sain kaksi hevosta. Minä tein vähän hinaamistyötä ja sain
muutamia muita kaluja -- yhdet sota- ja sairasvaunut. Eräs ystäväni,
joka sattumalta oli saanut vähän pumpuleita pelastetuksi, myi ne ja
lainasi minulle vähän rahaa. Minä ryhdyin työhön, pestasin muutamia
niggereitä, sanoin heille, että tahdoin ruokkia heidät ja raataa
heidän kanssaan ja, kun sato oli myyty, jakaa voiton heidän kanssaan.
He tulivat asumaan meillä ja tekivät työtä minun kanssani. Me saimme
loistavan vuodentulon, ja syksyllä minä jaoin varsin sievän
rahasumman heidän kanssaan.
Tänä vuonna tahtoivat muutamat heistä kylvää viljaa heille itselle
määrättyihin maalohkoihin. Minun sopi luottaa heihin, koska he
olivat olleet työssäni menneenäkin vuonna. Minä tiesin, että heillä
oli kylläksi, millä elättää itseänsä, ja että he hyvin pystyivät
hoitamaan 'yhdellä hevosella viljeltävää maalohkoa'. Tämän kautta
olisi minun mahdollinen raataa enemmän maata muualla, ja asia olisi
epäilemättä yhtä hyvin minun kuin heidänkin hyödyksi. Minä tietysti
kuitenkin ajattelin omaa etuani, tätä tehdessäni. Minä myin siis
heille hevosia ja muuleja ja autoin muita muualla hankkimaan
itselleen semmoisia. Kevät tuli ja minulla oli mitä virein maatila
ja mitä kauniimmat toivot minä ikinä olen voinut ajatella. Minä
käytin suuria työvoimia ja jokaisella niggerillä tiluksillani oli
koko satonsa jo puoleksi aumattu, kun yht'äkkiä sain regulaatoreilta
melkein samanlaisen varoituksen, kuin se, jonka julkaisitte, se
eroitus vaan, etteivät käskeneet minua muuttamaan pois, vaan
ainoastaan lakkaamaan myymästä hevosia niggereille ja antamasta
heidän viljellä omia maalohkoja. He vakuuttivat päättäneensä, ettei
mikään niggeri saisi ratsastaa omalla hevosellansa tai ajaa omilla
kärryillänsä tässä maakunnassa.
Minä käsitin heti, että tämä tarkoitti Exum Davis'in perikatoa
tavalla taikka toisella. Jos tottelin regulaatoreita, tein työväkeni
alakuloiseksi, pilasin satoni ja jouduin varmaan lannoitus-aineitten
rätingin kautta syksyllä kauheaan pulaan. Jos en totellut, nuot
kirotut roistot varmaan kiusaisivat ja vaivaisivat työväkeäni,
leikkaisivat heidän elikkojensa kaviojäsenet poikki, ja vuodentuloni
kävisi mitättömäksi. Minulta ei mennyt pitkää aikaa asian
ratkaisemiseen. Minä päätin taistella.
Ei tuntiakaan ollut kulunut siitä, kuin luin tuon varoituksen, kun
jo panin kaikki paikan hevoset ja muulit vetämään honkapuita
paalutusta varten; vaikka en antanut kenenkään tietää, mikä minua
vaivasi. Sitten minä lähdin Gainsborough'iin tapaamaan vartiapaikan
päällikköä, översti Ricker'ia. Hän on hyvä toveri ja gentlemani,
vaikka hän on Yankee. Minä sanoin hänelle suoraan, mikä asia oli;
ja hän antoi minun saada niin monta vanhaa kivääriä, kuin tahdoin
(osa niistä antauneitten aseita ja osa hänen komentonsa liika
kiväärejä), ja pari laatikkoa ampuvaroja. Kotiin palattuani kerroin
pojille, mistä kysymys oli, ja jakelin heille aseet. Me laskimme
siksi yöksi hevosemme metsään, olimme aseissa koko yön, pystytimme
paalutuksen seuraavana päivänä ja panimme sanan regulaatoreille,
että he saisivat mennä hiiteen. Me olemme tehneet työtä ja samalla
tarkasti olleet varoillamme, etteivät arvaamatta hyökkäisi päällemme,
eikä meitä ole vielä häiritty. Minä en luule, että niin tapahtuukaan;
mutta ei auta sanoa mitään. Minä kehoitan teitä pitämään puoltanne.
He sanovat, että olette 'Yank'; mutta se ei tee mitään eroitusta.
Laki on laki, ja oikea on oikea; ja minä toivon, että annatte
jokaiselle, joka tulee hätyyttämään teitä, yhtä lämpimät
tervetuliaiset, kuin mitä he täällä saisivat