Hullun sukunimi oli Servosse; hänen ristimänimensä Comfort. Hänen
isänsä juonti sukunsa yhdestä noista gallialaisista perheistä, jotka
jättivät _la belle France'n_[5] ylellisyyden, lähteäkseen semmoiseen
Arkadiaan, joka näinä myöhempinä aikoina on ruvennut merkitsemään
samaa, kuin kylmyys, jollei suorastaan hedelmättömyyttä. Luultavaa on,
että hänen esi-isänsä, ennenkuin he ottivat vaihtaakseen Normandian
rannan tai Bordeaux'n tasangot Kanadan talvien iloihin, kuuluivat
johonkin jaloon perheesen, joka oli saanut kirkkaan ja sinisen verensä
jonkun martellisen kanta-isän suonista.
Ei liene muuta kuin soveliasta otaksua, että tämä muutto toisen taivaan
alle tapahtui pikemmin urhoollisen ja hyvän kuningas Louis'n kunniaksi
ja pyhän katolisen uskon levittämiseksi uuteen maailmaan, kuin sen
naapurikunnan rauhan ja levollisuuden vuoksi, jonka kehässä esi-isä
asui. Olkoon kuinka hyvänsä, eräs myöhempi esi-isä oli niitten
joukossa, jotka tuolla samalla haavaa rohkealla ja leppeällä tavalla,
joka teki sen ajan _voyageur'it_[6] niin soveliaiksi voittamaan
ja säilyttämään viattomien ruskonahkojen ystävyyttä, tunkivat
länteen päin pitkin "Suurten järvien" rantoja, siksi kuin he tulivat
Straits'ille,[7] jossa oli niin monta kauppapaikan etua yhdistettynä,
että Detroit'n kaupunki siellä sai sijansa ja nimensä.
Uusi hallitus, aika ja lähiseutujen englantilaistuminen olivat
alkuperäisen Servosse'n jälkeläisiltä vieneet jokaisen jäljen heidän
gallialaisesta sukuperästään, paitsi nimen; ja sitä mainitaan
tässä ainoastaan jonkun ahkeran, perittyjä omituisuuksia uskovan,
sielun-ilmeiden tutkijan vuoksi, joka ehkä arvelee, että semmoinen
esi-isä, joka saatti vapaaehtoisesti vaihtaa Burgundin lakeat Abrahamin
Kunnaisin, vaikkapa vielä viehättävämpi nimi annettaisiin niille, oli
aivan omainen jättämään jälkeläisillensä senlaisen _accès de la
folie'n_,[8] kuin meidän erityisessä Hullussamme ilmestyi.
Hänen äitinsä suvussa ei suinkaan ollut mitään tällaista mielenvikaa;
he tiesivät, millä puolella voi oli heidän voileivällänsä. Puhtainta
puritanilaista kantaa ollen, äidin suku oli asettunut vähäiselle,
mäen rinteellä sijaitsevalle maatilukselle, joka oli lohkaistu Hop
Brook'in lahjoitusmaasta Berkshire'ssa ja joka jylseydessään ja
luoksepääsemättömyydessään näytti melkein yhtä horjuvalta, kuin se
haarapääskysen pesä, joka jonkunlaisella salamyhkäisellä tavalla pysyi
kiinni siinä jyrkässä seinässä, johon se oli rakettu vanhan, kaltavalla
päätykatolla varustetun ladon räystään alle. Kuitenkin oli tämä
vähäinen mäkirinteen koti, samoin kuin pesäkin, pystynyt synnyttämään
monta ravakkaa poikuetta, jotka olivat lentäneet pois yhä väistyvään
Länteen melkein ennenkuin olivat tulleet täysikasvuisiksi nuorukaisiksi
ja tytöiksi. Urhea-sydämisiä, lujajäsenisiä ja selväpäisiä eli,
niinkuin heitä nyt sanottaisiin, _tasapäisiä_, olivat nämät Berkshire'n
mäkien lapset. Ei löytynyt mitään mielen-sairauden merkkiä yhdessäkään
heistä. Ennen kaikkea oli tämmöisestä syytöksestä vapaa keltatukkainen,
ruskea-silmäinen Eliza Hall, nuorin yhdeksästä, joka nokkaviisaasti
ylöspäin pyrkivine nenineen ja muutamia kesamia pyöreissä poskissa,
joitten ruusu-ihoa ne vaan saattivat paremmin näkyviin -- ystävien
pyynnöistä, rakastajien rukouksista ja vanhempien kiellosta huolimatta
-- kahdeksantoista-vuotisena pyrki pois Länteen, ruvetakseen
Yankee-kouluttajattareksi[9] Michigan'iin.
Että nuori sahan-omistaja Michael Servosse -- joka oli rikas
rajattomista mahdollisuuksista semmoiseen tulevaisuuteen, minkä luonto
oli viitannut varttuvan valtakunnan uraksi; jossa oli rohkea sydän ja
kukistumaton jäntevyys; jolle tuhannet tynnyrin-alat mitä parasta
honkametsää maksoivat veroa ja jonka sievä kuunari-laivasto vuosi
vuodelta kasvoi suuremmaksi -- että hän vangitsisi ja tekisi
iki-toverikseen tämän kauniin linnun Uuden Englannin kotipesästä, oli
niin soveliasta kuin kaikkein innokkain luonnollisen valikoimisen
puollustaja saatti toivoa. He edustivat mitä parhaimmalla tavalla
kaukaisia haaroja samansukuisista roduista, joita Uuden manteren raikas
elämä oli terästyttänyt.
Ensimäinen hedelmä tästä liitosta oli Hullu, joka syntyi ensimäisenä
päivänä Toukokuuta armon vuonna tuhat kahdeksansataa kolmekymmentä
neljä juuri siinä paikassa, missä Irokesit yhtyivät neuvotteluun
suuren päällikön Pontiac'in kanssa, jolloin he keksivät sen nerokkaan
keinon päästäksensä linnaan, että heittivät pallia paratikentällä
linnaväen huviksi. Vuoden naimisissa ollut vaimo, jota äitiyden
vaarat lähestyivät, kun mies oli poissa järven luona kevään
laivattamis-asioissa, alkoi huokailla kaukaista vuorista kotoansa ja
nimitti sentähden sitä nuorta henkeä, joka tuotti hänelle lohdutusta
hänen yksinäisyydessään, _Comfort'iksi_.[10]
Lapsukaisena, poikana ja nuorukaisena ollessaan sankarimme ei osottanut
yhtäkään noista luonteen-ominaisuuksista, joista hän myöhemmin sai sen
nimen, jolla hän on tunnettu näillä sivuilla. Hän kasvatettiin
huolellisesti. Vaikka isä kuoli, kun poika vielä oli nuori, hän
kuitenkin jätti sen verran omaisuutta, että äiti kykeni hankkimaan
lapsillensa kaikki kasvatuksen edut, vieläpä jakamaan vähäisen
jäännöksen heille, kun pääsivät täysi-ikäisiksi. Nuori Servosse
siis söi, joi ja nukkui, luki, leikki ja otteli, niinkuin muutkin
pojat. Samoin kuin muut, jotka tulevat yliopistoon ja joitten
ruumiinrakennus on kylläksi vahva välttämään liiallisesta istumisesta
ja paistinpannusta lähtevää hidasta ruoansulatusta, jätti hän sen
neljän vuoden perästä ja sai diplomin, joka oli asianmukaisesti
allekirjoitettu, sinetillä vahvistettu, niinkuin myöskin kauniisti
painettu teko-pergamentille, täksi tarpeeksi yhtä hyvää, kuin oikea
lammasnahka. Hän tutki lakia, niinkuin niin moni järkevä mies ennen
häntä on tehnyt, ja sai, ensimäisten viiksiensä ilmestyessä,
lainmukaisen luvan nimittää itseänsä "asianajajaksi ja neuvon-antajaksi
laki-asioissa" sekä oikeuden harjottaa taitoansa kaikkien klienttien
hyväksi, joita hänen onnistui houkutella johonkin Michigan'in valtion
lakipaikkaan. Toimenpannen sitä _circumspice'ä_,[11] joka näkyi hänen
valtakirjaansa liitetyssä sinetissä, hän sitten mietti jotakin paikkaa,
jossa hänen sopisi virittää ansoja varomattomille, ja päätti asettua
Peru'n kaupunkiin, pani ulos nimi-kilpensä, sai hyvää ja edullista
työtä, nai kauniin Metta Ward'in, ja osotti seitsemännen kolmatta
ikävuotensa kesänä sen mielensairauden ensimäisiä oireita, joka saatti
hänet edempänä kerrottavaan epäviisauden toimeen.