Illansuussa Cherry Malotte aukaisi ovensa ja näki Bronco Kidin seisovan
portailla. Hän astui sisään ja riisui kumitakkinsa. Kun Cherry tunsi
vieraansa hyvin, jäi hän tyynesti odottamaan, että tämä esittäisi
asiansa. Broncon sairaalloisilla kasvoilla ei ollut väriä ensinkään,
hänen silmissään oli omituinen väsynyt ilme, teräviä vakoja oli
muodostunut hänen suupieliinsä ja hänen kätensä nytkähtelivät
taukoamatta hermostuneesti. Tuntui kuin hän ei olisi nukkunut moneen
yöhön ja oli nyt saamaisillaan hermokohtauksen. Cherryn mielestä Kid
oli kuin sytytetty miina, jossa tuli hetki hetkeltä läheni
ruutipanosta. Mikäli hän osasi päätellä, oli Bronco saanut kestää mitä
julminta henkistä kidutusta, kunnes hänen voimansa olivat tyystin
nuutuneet ja ruumis pysyi pystyssä vain hänen herpoumattoman,
kostonhimoisen henkensä varassa.
Juteltuaan hetken aikaa vähäpätöisistä asioista sanoi Kid rutosti:
"Rakastatko sinä Roy Glenisteriä?"
Hänen äänensä ilmaisi lemmenkateista jännitystä ja hän silmäili tyttöä
tarkoin, kun tämä arkailematta ja vilppiä yrittämättä vastasi:
"Rakastan, Kid, ja rakastan aina. Hän on ainoa rehellinen mies, jonka
olen tavannut, enkä minä häpeä tunteitani."
Pitkän rupeaman Kid katseli häntä ja alkoi sitten kiireesti puhua
suomatta toiselle tilaisuutta keskeyttää.
"Minun olisi pitänyt jo aikaa sitten sanoa sanottavani, mutta olen aina
lykännyt sen tuonnemmaksi, koska en ole mikään juorukello. Se ei
sovellu ammattiini. Mutta tämä on ainoa keino, ja minä haluan saada
välimme selviksi. Minä olen rakastanut sinua Dawsonin ajoilta saakka,
en sellaisin tuntein, jommoisia voisit odottaa minunlaiseltani oliolta,
vaan sellaisin, jommoisia nainen toivoo. En ole milloinkaan lyönyt
korttejani pöytään, sillä mitäpä se olisi pyhittänyt? Tuo toinen oli
aina tiellä. Olisin voinut hylätä faaraopelin jo vuosia sitten, mutta
en halunnut lähteä maasta niin kauan kuin sinä olit täällä. Täällä
ylämaassa minä olen vain peluri enkä pysty mihinkään muuhun. Minä olin
päättänyt antaa sinun saada pitää hänet kaikessa rauhassa, kunnes pari
kuukautta sitten tapahtui jotakin, enkä minä jaksa enää pelin antaa
jatkua pitemmälle. Minun täytyy nitistää hänet. Se ei tapahdu sinun
takiasi -- ei, vaan eräitten asioitten vuoksi, joista en voi puhua
sinulle, asioitten, jotka ovat minusta tehneet pedon, jotka ovat
saaneet minut kulkemaan kujilla ja väijymään veräjillä rosvon lailla.
Se on valanut minuun murha-aikeita. Olen yrittänyt surmata hänet.
Yritin eilen illalla tässä huoneessakin -- mutta -- mutta minä olin
kunnon mies kerran -- ennenkuin kortit minut turmelivat. Hän on nyt
kuitenkin saanut vastaukseni ja hän on valmis -- joten toinen meistä on
nähnyt viimeisen hetkensä, kun toisemme kerran tapaamme. Minusta
tuntui, että minun piti sanoa tämän sinulle, ennenkuin pistän hänet
kuoliaaksi tai hän minut."
"Sinä puhut kuin mieletön, Kid", virkkoi Cherry, "etkä sinä saa kääntyä
häntä vastaan juuri nyt. Hänellä on muutenkin paljon huolia. En ole
milloinkaan tiennyt, että välitit minusta. Onpa tämä sotkuinen vyyhti!
Sinä rakastat minua, minä häntä, hän tuota tyttöä, ja tyttö roistoa.
Eikö tämä ole jo kyllin surullinen tarina sinun tehdä se sitäkin
murheellisemmaksi? Tulet sitäpaitsi sopimattomaan aikaan, sillä minä
olen melkein mielettömästi peloissani. Tänään on ilmassa jotakin
hirveää..."
"Minun täytyy tappaa hänet", mutisi Kid itsepäisesti, ja vaikka tyttö
kuinka pyysi ja rukoili, ei hän saanut hänestä muuta irti kuin nuo
sanat, kunnes Cherry kiivaasti sanoi:
"Sinä sanot rakastavasi minua. Hyvä -- osoita sitä myöskin. Minä tiedän
mihin sinä pystyt ja mitä taistelu hänelle sinun kanssasi merkitsee,
varsinkin tällä haavaa. Jätä hänet rauhaan; ja minä tulen, vaimoksesi."
Bronco Kid nousi hitaasti.
"Sinähän rakastat häntä, etkö sanonut niin?" Tyttö taivutti päätänsä,
ja Bronco hätkähti tuskallisesti, mutta jatkoi sitten: "Minä en halua
sinua vaimokseni sellaisin edellytyksin. Sitä en tarkoittanut."
Cherry naurahti katkerasti.
"Ah, minä käsitän, tietysti et. On hullua minun odottaakaan
sinunlaiseltasi mieheltä sellaista. Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat,
mutta minun tarjoukseni on silti pätevä, jos sitä varten tänne tulit,
toivon voivani luopua entisestä elämästäni, tulla hyväksi, lähteä
täältä aloittaa alusta ja pelata suoraa peliä. Mutta minä huomaan,
ettei se kannata. Minä maksan. Minä tiedän, kuinka taipumaton sinä
olet, ja hinta on kyllin alhainen. Saat minut -- ja -- avioliitosta en
enää puhu. Jään siksi mikä olen, hänen takiansa."
"Vaiti!" karjaisi Kid. "Sinä erehdyt. Minä en ole sen lajin miehiä."
Hänen äänensä sortui ja hänen hentoa ruumistaan puistatti. "Oi, Cherry,
minä rakastan sinua niin kuin mies rakastaa naista. Se on toinen niistä
kahdesta hyvästä ominaisuudesta, jotka minulla vielä on, ja minä haluan
viedä sinut täältä paikkaan, jossa molemmat voimme unohtaa entisyyden
ja, kuten sanot, aloittaa alusta."
"Sinä siis naisit minut?"
"Tunnin perästä ja uhraisin sydänvereni sen takia, mutta minä en voi
antaa tämän asian jäädä sikseen, en edes, vaikka sinun kallis henkesi
riippuisi siitä. Minun täytyy tappaa hänet."
Cherry lähestyi häntä, kietoi kätensä hänen kaulaansa ja vetosi häneen
jokaisella hermosäikeellään, mutta Kid ei kuunnellut häntä, vaikka
paksuja hikikarpaloita tihkuikin hänen otsaltaan.
Tyttö rukoili:
"Kaikki ovat häntä vastaan, Kid. Hän taistelee hedelmätöntä taistelua.
Hän pani kaiken mitä omisti tuon tytön jalkoihin, ja minä aion tehdä
saman sinulle."
Kid murisi raivoissaan:
"Hän sai palkkansa. Hän otti kaiken mitä tytöllä oli..."
"Älä ole typerä. Luulen käsittäväni nyt kaiken. Sinä olet peluri, mutta
sinulla ei ole oikeutta puhua tuolla tavalla hyvästä naisesta, ei edes
niin huonolle kuin minä olen."
Broncon mustissa silmissä näkyi vähitellen syttyvän odottava kimmellys,
ja Cherry tunsi hänen hieman värisevän. Hän yritti puhua, mutta vaikeni
jälleen, kostutti huuliaan ja valikoi sitten huolellisesti sanansa:
"Tarkoitatko -- ettei Glenister -- että hän on -- yhä kunniallinen
tyttö?"
"Täysin."
Kid istahti väsyneenä tuolille ja painoi kasvot käsiinsä.
"Sanon sinulle lisäksi, että hän on enemmänkin. Hän on hyvä ja jalo. En
tiedä miksi sen sanon, mutta sitä juuri ajattelin, kun sinä tulit ja
minä olin vallan suunniltani. Mutta hän on tänä iltana -- niin, tällä
hetkellä suuressa vaarassa. En uskalla edes ajatella, mitä on voinut
tapahtua, sillä hän on vaarantanut kaikkensa hyvittääkseen sen pahan,
jonka hän on aiheuttanut Roylle ja tämän ystäville."
"Kuinka niin?"
"Hän on ratsastanut 'Kultaiseen rekeen' yksinään Struven kanssa."
"Struven!" kiljahti Kid ja syöksähti pystyyn. "Yksin Struven kanssa ja
tällaisena yönä!" Hän ravisteli Cherryä rajusti ja tiukkasi:
"Minkä vuoksi? Sano sukkelaan?"
Cherry kertoi lyhyesti niistä vaikuttimista, jotka olivat saaneet
Helenen ryhtymään tähän äärimmäiseen keinoon; Kidin kasvonpiirteet
muuttuivat hetki hetkeltä yhä hirveämmiksi.
"Oi, Kid, oli väärin, että laskin hänet menemään. Miksi sen tein? Minä
pelkään pahinta."
"Majatalo 'Kultainen reki' on Struven ja sen isäntä on roisto." Bronco
vilkaisi kelloa, silmät verestävinä ja kiillottomina, kuin rääkätyn
eläimen. "Kello on nyt kahdeksan -- viisitoista kilometriä -- kaksi
tuntia. Liian myöhäistä!"
"Mikä sinun on?" kysyi Cherry kummissaan toisen omituisesta
käyttäytymisestä. "Sanoit äsken, että rakastat minua ja nyt..."
Kid kääntyi vaivalloisesti häneen päin.
"Hän on minun sisareni."
"Sinun sisaresi! Ah, olen -- olen iloinen! -- mutta elä nyt seiso siinä
kuin mikäkin puupökkelö, kyllä sinulla nyt on riittävästi työtä. Herää!
Etkö kuule? Hän on vaarassa."
Hänen sanansa herättivät Kidin turtumuksesta, niin että hän kykeni
jälleen jotakin ajattelemaan. -- "Pane takki yllesi. Riennä! Saat minun
ponini."
Cherry tempaisi hänen takkinsa tuolilta ja ojensi sen hänelle. Veri
alkoi jälleen kiertää hänen suonissaan. He ryntäsivät nyt yhdessä
myrskyyn, kuten Roy ja Cherry edellisenä iltana, ja Kidin sovitellessa
satulaa virkkoi tyttö:
"Nyt minä käsitän kaiken. Olen kuullut juoruttavan hänestä ja
Glenisteristä, mutta ei se ole totta. Minä olen valehdellut ja
juonitellut, mutta se on nyt ohi. Arvaan, että minussakin on jotakin
hyvää, kun kaikki seikat ottaa huomioon."
Kid istui jo satulassa ja virkkoi:
"Eikä vain vähän olekaan, Cherry, ja sinä olet minun heimoani."
Tyttö hymyili hänelle.
"Tuo oli kaksimielinen ylistys, Kid. Minulla ei ole halua kuulua sinun
heimoosi. Minä tahdon olla samanlainen kuin hänkin -- sinun sisaresi."