Oi, henkeni jos hehkuttais
sisäinen luomisvalta!
Jos kuvat tuoreet kumpuais
mun sormieni alta!
Mä änkytän, mä värjyn vain,
yritän silti yhä;
sua vaistoten, sua aavistain
tavoitan, luonto pyhä.
Kun aattelen, kuink' auenneet
on aistini jo ammoin,
siell' ilon hetteet hersyneet,
kuss' autiutta kammoin, —
vain syvin tuntos, luonto, voi
janooni tuoda jähteen.
Tuhanten suontes tulva soi
kuin laulu suihkulähteen.
Kaikk' aistini sa virvoitat
ja raikkaan innon annat
ja iäisyydeks avarrat
maa-elon ahtaat rannat.