Sain katsojan mahdin,
maan armaan ma nään.
Ma valvon ja vahdin,
ma torniini jään.
Nään kunnaat ma koiton,
nään tähdet ja kuut,
nään metsikön loiton,
sen kauriit ja puut.
Kaikk' kauneus pukee
ne loppumaton.
Sen sieluni lukee
ja lumottu on.
Mit', auvoiset silmät,
te näittekin vain —
niin kaunista sentään
ma katsoa sain.