Taskut tyhjät, sairas rinta,
päivät pitkät tuskaks saakka.
Puute taittavin on taakka,
rikkaan osa riemuisin!
Olkoon sieluni sen hinta,
tät' en enää kestä vaivaa,
tahdon aarteen ilmi kaivaa!
verikirjoin kirjoitin.
Tarkat taikapiirit piirsin,
noitanuotiot tein noihin,
yrtit, luut loin nuotioihin:
tapahtui noin taikatyö.
Tieltä tenhosalvat siirsin,
kaivaa vanhaa aarrett' aloin
paikalt' aarnitulten paloin;
musta, myrskyinen ol' yö.
Valon kaukaa näin: se kohti
kulkemaan kuin kaukotähti
äärelt' etäisyytten lähti, —
kello kahtatoista löi.
Häikäisten jo eessä hohti
pojan jumalsorjan tuoma
täysi malja, jonka juoma
kirkas säihkyi, säkenöi.
Kukkaseppel kulmat varjos,
aamuarmaan silmäin palon
näin, kun maljan taivasvalon
tuon hän taikapiiriin toi.
Alttiisti hän juoman tarjos;
silloin mietin: kell' on tuomat
kirkkaat noin, noin sorjat suomat,
hornast' ei hän olla voi.
"Intoa juo elon raikkaan;
niin täst' otat opetuksen,
ei sua tarve taikomuksen
kammomielin kaivamaan
enää tuone turhaan paikkaan!
Työhön päivä! Iloon ilta!
Viikon kiusaan juhlakilta!
taikas vasta olkoon vaan."