"Ken sillall' eessä portin on
nyt laulamassa tuolla?
Salissa laulu soikohon,
ei usten ulkopuolla!"
Käy, palaa paashi joutuisaan;
kuningas lausuu: "Laulamaan
salihin vanhus saata."
"Teit', ylimykset, tervehdin,
ihanat naiset, teitä.
Mi taivas tahdin kirkkahin! —
Keit' ollevatkaan, keitä?
Mik' uljuus, loisto! Ummistan
jo silmät, muuten uppoan
ihailuun, ihmetykseen!"
Jo helkkyi kielet kantelon,
soi sävel haltioiva;
ja urhon katse uljas on
ja immen unelmoiva.
Ol' laulu mieleen kuninkaan,
ja laulajalle noutamaan
hän kultakäädyt käski.
"Suo muille kääty kultainen,
suo ritareilles, jotka
vihollispeitset murskaten
käy päin, kuin iskee kotka.
Suo kanslerilles kantaakseen,
suo hänen muille kuormilleen
myös kultaa kukkuraksi.
Kuin lintu lehvikössä puun
ma laulan. Palkan, hinnan
ei tarvett' ole mulla muun,
kun raikuu sävel rinnan:
mut pyynnön jos ma pyytää saan,
jalointa viiniänne vaan
te raikas malja tuokaa!"
Hän huulilleen sen vei ja joi:
"Oi virvoitus mun tieni!
Asunto auvon, onnen oi,
tää miss' on anti pieni!
Mua onnessanne muistakaa
ja kiittäkää sen antajaa
kuin juomasta ma teitä!"