I
Äl' utele, mun suuni sulki
salainen, syvä velvoitus;
ah, sisimpäni sulle toisin julki,
jos ei sit' estäis sallimus.
Ain' aikanansa valta auringon
yön varjot häätää, valon maille luopi;
povesta puhkee kovan kallion
salattu lähde, tuoreutta tuopi.
Jokainen toivoo huoltaan huojentaa
povella ystävän ja löytää suojan;
mun huuleni, ne vala vaientaa,
ne auki saada voi vain lupa luojan.