Ota varteen varoitus,
oiva seurakunta!
Harvoin harras hetki on,
kavahda siis unta!
Touhusitte näitä, niitä,
ette kauppojanne kiitä,
syytt' ei paheksunta.
Joskushan tääll' ihminen
katuukin ja huokaa;
pelvott' ilmi synnit siis
suurimmatkin tuokaa!
Tulkaa tieltä väljän väärän,
ajoiss' oikean päämäärän
puoleen silmät luokaa! —
Usein, tunnustamme sen,
valveill' uneksimme,
maistamatta raikas jäi
viini maljoihimme;
lennähtävin lemmenhetkin
monet hellät suukkosetkin
ottaa unhotimme.
Tuppisuina kuultiin, kun
tursaat tuomaroivat,
kuoloton ei laulu, vaan
kurjat juorut soivat,
suomist' onnen, joita kylväin
kulkea vois otsin ylväin,
meitä syyttää voivat.
Suonet päästön avatuin
armoportin salvoin,
käymme tietä viittomaas
valppahasti valvoin,
kokonaan, ei puolin, osin,
hyvää, kaunist' innoin tosin
empimättä palvoin.
Tursaille ain' aiomme
antaa piuvin piukan,
maistaa maljan kuohua
kukkuroin, ei hiukan,
heittää silmäleikit lemmen,
hehkuun kullan huulten hemmen
painaa suukon tiukan.