Viitaten kutsui hän luoksensa vartijat ja sanoi vääpelille: »Te
vastaatte näiden kolmen herran säilymisestä.»
Vangitut upseerit antoivat pois miekkansa ja läksivät vartijain
saattamina pois.
Ruhtinas astuskeli liikutettuna edestakaisin, vaan pysähtyi sitten
Miihkalin eteen. »Te saatatte», sanoi hän, »kertoa kaikki, mitä olette
kuullut. Minä en tahdo enkä voi salata mitään.»
Miihkali kääntyi Allin puoleen. »Armollinen herra sanoo tutkivansa asian
ja tekevänsä, mitä voi. Jos vangit vielä elävät, pääsevät he vapaiksi.
Huomenna saatte kuulla enemmän.»
Alli kumartui suutelemaan ruhtinaan nutun helmaa. »Jumala on teitä
palkitseva, hyvä armollinen herra!» Ja sitte hän meni Iikan luo ja sanoi
mielenliikutuksesta vavisten: »Kuulitteko? Jos he vielä elävät, pääsevät
he vapaiksi!»
Iikka pani hurskaassa ihastuksessa kätensä ristiin ja vastasi: »Jumala
on tämän herran kanssa, sillä muuten hän ei osaisi niin suurella
lempeydellä kantaa suuruuttansa ja voittonsa onnea.»
Ruhtinas sanoi vielä Miihkalille: »Sanokaa heille, että he saavat
suojeluskirjan turvakseen kotimatkalle. He ovat vapaat, mutta pyytäkää
heitä odottamaan hetkinen.» Hän kutsui ajutanttinsa, puhui hänelle
hiljaa jotakin ja läksi jatkamaan tarkastustansa.
»Nyt hän tietää, että me olemme viattomat, ja me saamme kaiketi lähteä!»
riemuitsi Iikka.