Upseeri katsoi tyttöä mietiskellen ja vastasi viimein: »En tietääkseni.
En minä häntä tunne.»
»Ei hän teitä tunne!» tulkitsi Miihkali suomeksi.
»Kysykää häneltä», pyysi Alli, »eikö hän muista tyttöä, jonka hän
pelasti palavasta talosta, johon venäläiset viskasivat lapsen tuleen ja
ripustivat vanhan ukon pellin nuoriin, hakattuaan häneltä ensin molemmat
kädet pois! Se tyttö, jota tuo», sanoi hän Ivania osottaen, »tahtoi pois
vetää, olin minä, ja tämä pelasti minut», lisäsi hän Alekseita osottaen.
Miihkali tulkitsi taas, ja kun kaikki upseerit tointuivat
hämmästyksestään, sanoi Aleksei:
»Onpa ihme, että hän elää. Minä vein hänet kauhuista ja kuolemasta
veteen rannan ruohokon taakse. Aallot lienevät antaneet hänelle sen
suojeluksen, jota minun käteni ei kyennyt antamaan, koskapa hän vielä
elää.»
Ruhtinas kääntyi upseerien puoleen. »Missä ne ovat, jotka te veitte pois
vangeiksi?»
Kaikki olivat vaiti.