SILLA polvillaan ja AADA seisoallaan Aabelin ruumiin ääressä. KAIN
syrjässä, istuen synkkänä maassa.
SILLA. Untako vai totta? -- Nuo kirkkaat tähdet sammuneina, tummina nuo
syvät lammet, joiden pinnalla vielä äsken taivaan kirkkahin säde
liekitsi. Kalvenneina poskiesi ruusut. Ah sydämeni, sydämeni!
AADA. Sisar kulta, sisar kulta! Voi onnettomuuden päivää. -- Vanhemmat?
(Äänettömyys. Nyökäyttää Sillalle merkitsevästi päätään.)
Voi heitä, voi meitä!
(Menee.)
Sillan valitus.