Suomalaisessa lukijassa tämä kirjanen epäilemättä herättää
monenlaatuisia tunteita ja ajatuksia. On ihmeteltävää, että kirjan
tekijä, ruotsinkielisestä ja -mielisestä kodista lähteneenä, on
tuntenut ja tuntee suomenkieltä sekä Suomen suomenkielistä kansaa
kohtaan sellaista aivan harvinaisen lämmintä rakkautta, mikä tässä
kirjasessa ilmenee. Ei liene meillä tätä ennen ilmestynyt teosta, johon
olisi niin huomattavasti kuin tähän koottu kaikki ne ylistelevät
lausunnot, joita maailman kuuluisat oppineet ovat antaneet kauniista
kielestämme. Jo sellaisten lausuntojen kokoelmana on mielestäni
teoksella pysyväinen arvonsa, sillä epäilemättä tällaiset lausunnot
ovat omiansa aukaisemaan monetkin silmät ja kohottamaan sitä
_todellista kansallistuntoa_, joka etupäässä ilmenee oman kielen
kunnioittamisessa ja -- käyttämisessä.
Kauvas tähtäävä on tekijän edustama suunta, mikäli se koskee
suomenkielen ja Suomen suvun vanhuutta. Aina muinaisen Egyptin
("Kemin") ikivanhasta historiasta hakee hän suuren suomalaisen suvun
alkujuurta. Jos se sieltä vastaisuudessa niin selvästi löydetään, ettei
epäilykselle jää sijaa, niin toteutuupa suunnilleen Kalevalankin sana,
että Väinämöinen oli "laulaja _ijänikuinen_".
Voitanee syystäkin sanoa, että tekijän nimijohdannaiset monestikin ovat
varsin rohkeat. Olkootpa niinkin. Sellaisissa tapauksissa kuitenkin
peittäkööt hänen kieltämme kohtaan osottamansa erinomainen rakkaus ja
kunnioitus mahdollisen erhetyksen, ja älköön unhotettako, että monet
kymmenet muut kirjassa esitetyt esimerkit ovat sen sijaan niin
hämmästyttävän vakuuttavia, että ne ovat omiansa saattamaan ajattelevan
lukijan syviinkin mietteisiin.
Jonkun verran oudolta saattaa suomalaisesta lukijasta tuntua kirjan
sotainen luonne, siinä kun käydään tuimaa taistelua useimmille
lukijoille ennestään tuntematonta kirjaa "_Svenskt i Finland_" vastaan.
Viimeksi mainitun kirjasen omituinen sisällys ja sävy käyvät kuitenkin,
_Suomen kultaisesta kirjasta_ kyllin selville; eikä lukijaa
kummastuttane, jos kirjoittajan innostus taistelussa totuuden ja
oikeuden puolesta saa hänet toisinaan pukeutumaan tuimaan sotisopaan ja
haarniskaan.[1]
Erityisen arvon katson tällä kirjasella olevan siinäkin, että siihen on
koottu erinäisten tiedemiesten muinaisten suomalaisten asuntopaikkoja
koskevia lausuntoja. Ne laajentavat katseitamme liitelemään nykyisen
maamme rajojen ulkopuolelle ja asettelevat sulkuja tunnetuille
toiskielisten pöyhkeilyille.
Tekijä aikoo kohdakkoin jatkaa "Kultaista kirjaansa"; ainakin kolme
muuta osaa on jo valmiiksi haahmoitettuna. Rehellinen työ löytää
kaiketi tässäkin lopuksi palkkansa, ainakin sen kansan mielessä, jonka
hyväksi tekijä on monivuotista, väsymätöntä työtä tehnyt. Kuona katoaa
pois, kultajyväset jäävät tuleviin aikoihin. Intoa ja lämpöä täytyy
tämän teoksen kaikessa tapauksessa nostattaa tosisuomalaisen sielussa.
Eipä tiedä vaikkapa tämä teos olisi jonakin alkuna Z. Topelius-vainajan
_suomenkielestä_ lausuman ennustuksen toteuttamiseksi: "_Kun tämä
lapsi_ (suomenkieli) _kasvaa ja voi näyttää toteen sukuperänsä, niin
tunnetaan siinä vielä kuninkaan tytär_."
_Suomentaja_.